Kun kunnan taloudesta keskustellaan, puhutaan euroista, investoinneista ja lainamääristä. Ne ovat tärkeitä mittareita. Silti uskon, että kunnan arvokkain pääoma ei löydy taseesta.
Se on luottamus.
Luottamus ei synny juhlapuheissa eikä strategia-asiakirjoissa. Se rakentuu pienistä teoista – tavasta kuunnella, tavasta kohdata ja tavasta tehdä päätöksiä. Se näkyy siinä, uskalletaanko kokouksissa esittää vaikeita kysymyksiä, myöntää virheitä ja etsiä yhdessä parempia ratkaisuja.
Luottamus on myös hyvän johtamisen perusta. Poliittinen johto, viranhaltijat ja henkilöstö eivät ole toistensa vastapuolia. Jokaisella on oma tärkeä roolinsa, mutta yhteinen tehtävä: rakentaa kuntalaisille toimivaa ja turvallista arkea.
Olen saanut toimia monissa luottamustehtävissä, ja yksi asia on tullut selväksi. Organisaatio ei kehity, jos palautteeseen suhtaudutaan puolustautumalla. Kehitystä syntyy silloin, kun arviointi nähdään mahdollisuutena oppia.
Tästä saimme hyvän esimerkin viime valtuustokaudella. Kaupunginvaltuusto palautti yksimielisesti tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen laaditut vastaukset uudelleen valmisteltaviksi. Kyse ei ollut moitteiden jakamisesta, vaan siitä, että arviointiin haluttiin suhtautua sen ansaitsemalla vakavuudella. Viesti oli selkeä: arviointikertomus ei ole muodollinen asiakirja, vaan väline toiminnan kehittämiseen.
Ratkaisevaa oli se, mitä tapahtui sen jälkeen. Vastaukset kehittyivät merkittävästi. Niistä tuli huolellisia, perusteltuja ja ennen kaikkea kehittämiseen sitoutuvia. Juuri tällaisista hetkistä syntyy luottamusta. Ei siksi, että kaikki olisi ollut alun perin täydellistä, vaan siksi, että olimme valmiita parantamaan toimintaamme yhdessä.
Myös tutkimukset tukevat tätä. Vaikuttavinta arviointi on silloin, kun sen tarkoituksena on oppiminen, ei syyllisten etsiminen. Organisaatio, joka uskaltaa arvioida itseään rehellisesti, on yleensä myös valmis uudistumaan.
Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, mutta sen vaikutukset näkyvät pitkälle. Hyvinvoiva henkilöstö, avoin keskustelukulttuuri ja keskinäinen arvostus heijastuvat suoraan kuntalaisten saamiin palveluihin. Samalla ne vahvistavat myös kunnan mainetta työnantajana ja yhteistyökumppanina.
Luottamus ei tarkoita sitä, että olemme aina samaa mieltä. Se tarkoittaa sitä, että voimme olla eri mieltä toisiamme kunnioittaen ja yhteistä etua tavoitellen.
Siinä on mielestäni hyvän kunnan vahvin perusta.
Kuntien tulevaisuudesta puhutaan usein eurojen, investointien, palveluverkkojen ja väestökehityksen kautta. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta uskon, että kaikkein ratkaisevin tekijä jää liian vähälle huomiolle.
Se on toimintakulttuuri.
Millainen ilmapiiri kunnassa vallitsee? Luotammeko toisiimme? Uskallammeko keskustella avoimesti myös vaikeista asioista? Näemmekö erilaiset mielipiteet voimavarana vai uhkana? Vastaukset näihin kysymyksiin näkyvät lopulta niin henkilöstön hyvinvoinnissa, päätöksenteon laadussa kuin kuntalaisten saamissa palveluissakin.
Usein kuulee sanottavan, että poliitikot eivät voi vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin. Olen eri mieltä.
Emme johda henkilöstön päivittäistä työtä. Se kuuluu viranhaltijoille. Mutta me päätämme suunnasta, tavoitteista ja toimintatavoista. Ennen kaikkea vaikutamme omalla käyttäytymisellämme siihen, millaista keskustelukulttuuria ja yhteistyötä kunnassa rakennetaan.
Hyvä toimintakulttuuri ei synny käskemällä. Se rakentuu vähitellen luottamuksesta, avoimuudesta, keskinäisestä kunnioituksesta, vastuullisuudesta, yhteistyöstä ja rohkeudesta uudistua. Nämä eivät ole pehmeitä arvoja, vaan hyvän johtamisen ja kestävän päätöksenteon perusta.
Vuosien varrella olen oppinut, että vaikeistakin tilanteista voidaan selvitä, kun yhteinen tavoite on kirkas: halu tehdä kunnasta entistä parempi paikka asua, tehdä työtä, yrittää ja kasvaa. Luottamus voi horjua, mutta se voidaan rakentaa uudelleen. Organisaatio voi oppia virheistään, kun niitä ei piilotella vaan niistä otetaan opiksi. Myös poliittinen päätöksenteko voi uudistua, kun uskallamme arvioida omaa toimintaamme yhtä rehellisesti kuin odotamme muiden arvioivan omaansa.
Hyvän kunnan maine ei synny markkinointikampanjoilla. Se syntyy jokaisessa kohtaamisessa, kokoushuoneissa, työpaikoilla, kouluissa, päiväkodeissa, yksiköissä ja asiakaspalvelussa. Kuntalaiset ja työntekijät ovat kunnan tärkeimmät lähettiläät.
Suomessa on paljon kuntia, joissa tehdään erinomaista työtä. Meilläkin on kaikki mahdollisuudet onnistua. Se edellyttää kuitenkin, että uskallamme katsoa eteenpäin emmekä jää kiinni menneisiin ristiriitoihin. Tulevaisuutta rakennetaan yhteistyöllä, ei vastakkainasettelulla.
Onkin tärkeää pohtia hyvän kuntajohtamisen, luottamuksen, arvioinnin ja yhteistyön merkitystä sekä herättää keskustelua siitä, millaisen toimintakulttuurin haluamme jättää tuleville päättäjille, työntekijöille ja ennen kaikkea kuntalaisille.
Hyvä kunta ei synny sattumalta. Se syntyy ihmisistä, jotka uskaltavat luottaa toisiinsa ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä
