Luja, mutta
lempeä

Piilolan entisestä päiväkodin tilasta uudenlaisen yhteisöllisyyden koti?

Äänekoskella puhutaan paljon talouden tasapainottamisesta, palveluverkosta ja kiinteistöistä luopumisesta. Mutta voisimmeko välillä kääntää katseen myös mahdollisuuksiin? Kaikkea vapautuvaa tilaa ei tarvitse nähdä ongelmana. Se voi olla alku jollekin aivan uudelle.

Piilolan päiväkodin toiminnan päättyminen elokuun lopussa  herätti kysymyksen, mitä rakennukselle seuraavaksi tapahtuu. Minusta nyt olisi hyvä hetki heittää ajatukset rohkeasti liikkeelle!

Mitä jos Piilolasta tehtäisiin ikäihmisten ja eri sukupolvien yhteinen kohtaamispaikka, eli oikea kaupunkilaisten olohuone?

Esimerkiksi Torniossa on hankkeen kautta kehitetty Torniotupa-toimintaa, jossa ikäihmisille tarjotaan matalan kynnyksen kohtaamisia, yhdessä tekemistä ja mahdollisuuksia osallistua. Miksi emme voisi ottaa mallista oppia ja kehittää siitä oman äänekoskelaisen version?

Kuvitellaanpa Piilolaan aamukahvit, yhteisiä ruokailuhetkiä, liikuntaa, käsitöitä, kulttuuria, digitukea ja keskusteluryhmiä. Yhtenä päivänä laulua, toisena asiantuntijavierailu ja kolmantena nuoret opastamassa senioreita digiasioissa. Tilaa voisi löytyä myös yhdistysten toiminnalle ja vapaaehtoistyölle. Ja viereisessä rakennuksessa on terveydenhuollon yksikkö ja kadun toisella puolella ammatillisen koulutuksen tilat, joiden välistä yhteistoimintaa vosi samalla kehittää.

Kaikkea ei tarvitsisi kaupungin itse järjestää. Meillä on valtavasti osaamista ja tekemisen halua eläkeläisyhdistyksissä, järjestöissä, seurakunnassa ja oppilaitoksissa. Kaupunki voisi toimia mahdollistajana ja koota toimijat yhteisen pöydän ääreen. Myös hyvinvointialueen ennaltaehkäisevä työ ja etsivä vanhustyö voisivat löytää tästä luontevan kumppanin.

Yksinäisyyttä ei poisteta juhlapuheilla. Siihen tarvitaan kohtaamisia, toimintaa ja paikkoja, joihin jokainen tuntee olevansa tervetullut.

Toki realismi on pidettävä mukana. Ensin on selvitettävä rakennuksen soveltuvuus, esteettömyys ja käyttökustannukset. Samalla kannattaa kartoittaa hankerahoituksen mahdollisuudet ja hyödyntää muualla Suomessa jo kehitettyjä toimintamalleja. Ei rakenneta päällekkäistä toimintaa, vaan yhdistetään olemassa olevat voimavarat uudella tavalla.

Ja ennen kaikkea kysytään ikäihmisiltä itseltään, millaista toimintaa he kaipaavat.

Voisiko Piilolasta syntyä kokeilu, jonka oppeja hyödynnettäisiin myöhemmin myös Suolahdessa, Sumiaisissa, Konginkankaalla ja kylillä? Kohtaamispaikkojen verkosto, jossa toiminta tuodaan lähelle ihmisiä.

Äänekosken tulevaisuutta rakennetaan myös oivaltamalla, tekemällä yhteistyötä ja uskaltamalla kokeilla uutta.

Entä jos Piilolan seuraava elämä olisikin sen yhteisöllisin?

Leila Lindell

maakuntaneuvos

Kirkon on uudistuttava ihmistä varten

Seurakunnan ytimessä on kirkon perussanoma Jumalan rakkaudesta, armosta ja toivosta. Sitä tarvitaan elämän eri vaiheissa niin ilossa, surussa, kuin myös epävarmuudessa ja yksinäisyydessä. Seurakunta tarjoaa paikan, jossa voi etsiä, kysellä ja uskoa yhdessä toisten kanssa. Se on yhteisö, joka kulkee rinnalla, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin.

Seurakunnan on pysyttävä lähellä ihmistä ja uudistuttava ajan mukana. Yksinäisyys, perheiden tarpeet, nuorten hyvinvointi ja väestön ikääntyminen näkyvät myös kirkon työssä. Samalla talouden realiteetit vaativat valintoja. Toimintaa ei voi rakentaa vain sen varaan, miten ennen on tehty.

Äänekosken seurakunnassa on jo otettu myönteisiä askelia. Seurakunnan taloutta ja hallintoa on hoidettu pitkäjänteisesti, mikä luo pohjaa toiminnan kehittämiselle. Kirkon OLKKARI on avattu uudelleen kaikille avoimeksi kohtaamispaikaksi, ja toimintaryhmät kutsuvat ihmisiä mukaan ideoimaan ja toteuttamaan toimintaa.

Yhteistyö kaupungin ja hyvinvointialueen kanssa tukee erityisesti perheitä. Kaupungin vuoden 2025 arviointikertomuksessa tarkasteltiin Keski-Suomen perhekeskusverkostoa ja Äänekosken mallia, jossa perhekeskus Kerkkä kokoaa kaupungin, hyvinvointialueen, seurakunnan ja järjestöt perheiden tueksi. Seurakunnan PikkuHelpissä sen lastenohjaajat tarjoavat maksutonta, lyhytaikaista hoitoapua alle kouluikäisille perhekeskuksen kautta. Äänekosken malli on esimerkillinen koko Keski-Suomen muille kunnille!

Mielestäni seurakunnan tuleekin olla avoin ja suvaitseva. Jokaisen pitää voida tulla mukaan omana itsenään ja tuoda esiin myös erilaisia näkemyksiä. Erityisesti seurakunnan vapaaehtoistyössä kirkon tehtävä toteutuu arjessa: ihmiset kohtaavat, auttavat ja rakentavat yhteisöä yhdessä.

Hyvä taloudenpito turvaa seurakunnan perustehtävää, mutta talous ei ole itse tarkoitus. Päätöksissä on arvioitava, miten uudistukset ja säästöt vaikuttavat ihmisten kohtaamiseen ja toiminnan saavutettavuuteen.

Marraskuun seurakuntavaaleissa valitaan suuntaa tuleville vuosille. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, että seurakunta uudistuu ja pysyy lähellä ihmistä.