Luja, mutta
lempeä

Hyvä arviointi ei etsi syyllisiä vaan se rakentaa parempaa kuntaa

Kun tarkastuslautakunta julkaisee arviointikertomuksensa, moni ajattelee sen olevan lista puutteista tai virheistä. Näin ei pitäisi olla.

Parhaimmillaan arviointi on yksi kunnan tärkeimmistä kehittämisen välineistä.

Tarkastuslautakunnan tehtävänä ei ole arvostella yksittäisiä työntekijöitä eikä tehdä politiikkaa. Sen tehtävä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet, toimivatko palvelut ja mitä voisimme tehdä entistä paremmin.

Arvioinnin arvo ei kuitenkaan synny itse kertomuksesta. Se syntyy siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Jos arviointiin suhtaudutaan puolustautuen tai muodollisena velvollisuutena, menetetään mahdollisuus oppia. Jos taas arviointi nähdään yhteisenä kehittämisen työkaluna, siitä hyötyvät niin päättäjät, henkilöstö kuin kuntalaisetkin.

Tätä tukee myös tuore tutkimustieto. Tommi Mönkkösen käyttäjälähtöistä arviointia käsittelevä pro gradu osoittaa, että arviointi on vaikuttavinta silloin, kun sen ympärille syntyy aitoa vuoropuhelua. Kehittäminen onnistuu parhaiten silloin, kun arviointihavaintoja ei nähdä arvosteluna vaan mahdollisuutena oppia.

Mönkkösen progradu tutkimuksessa nousi esiin myös toinen tärkeä havainto. Yhteisarvioinnit auttavat kuntia oppimaan toisiltaan. Jokaisen ei tarvitse keksiä ratkaisuja yksin. Hyviä käytäntöjä voidaan jakaa yli kuntarajojen, ja samalla syntyy arvokasta vertailutietoa oman toiminnan kehittämiseksi.

Olen saanut toimia tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, ja työ on vahvistanut käsitystäni siitä, että arviointi onnistuu vain luottamuksen ilmapiirissä. Kun viranhaltijat, henkilöstö ja luottamushenkilöt voivat keskustella avoimesti myös kehittämiskohteista, syntyy ratkaisuja, ei vastakkainasettelua.

Hyvä arviointi ei kysy, kuka teki virheen. Se kysyy, miksi näin tapahtui ja miten voimme tehdä asiat ensi kerralla paremmin.

Juuri tällainen ajattelutapa rakentaa myös hyvää johtamista. Organisaatio, joka uskaltaa arvioida omaa toimintaansa rehellisesti, on yleensä myös valmis uudistumaan.

Kuntien toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Talous kiristyy, väestö ikääntyy ja odotukset palvelujen laadusta kasvavat. Siksi tarvitsemme entistä enemmän kykyä oppia, arvioida ja kehittää.

Arviointi ei ole menneisyyteen katsomista. Se on tulevaisuuden rakentamista.

Ja ehkä juuri siksi tarkastuslautakunnan tärkein tehtävä ei ole kertoa, mikä meni pieleen, vaan auttaa koko kuntaa onnistumaan paremmin myös huomenna.

Luottamus on kunnan tärkein pääoma

Kun kunnan taloudesta keskustellaan, puhutaan euroista, investoinneista ja lainamääristä. Ne ovat tärkeitä mittareita. Silti uskon, että kunnan arvokkain pääoma ei löydy taseesta.

Se on luottamus.

Luottamus ei synny juhlapuheissa eikä strategia-asiakirjoissa. Se rakentuu pienistä teoista – tavasta kuunnella, tavasta kohdata ja tavasta tehdä päätöksiä. Se näkyy siinä, uskalletaanko kokouksissa esittää vaikeita kysymyksiä, myöntää virheitä ja etsiä yhdessä parempia ratkaisuja.

Luottamus on myös hyvän johtamisen perusta. Poliittinen johto, viranhaltijat ja henkilöstö eivät ole toistensa vastapuolia. Jokaisella on oma tärkeä roolinsa, mutta yhteinen tehtävä: rakentaa kuntalaisille toimivaa ja turvallista arkea.

Olen saanut toimia monissa luottamustehtävissä, ja yksi asia on tullut selväksi. Organisaatio ei kehity, jos palautteeseen suhtaudutaan puolustautumalla. Kehitystä syntyy silloin, kun arviointi nähdään mahdollisuutena oppia.

Tästä saimme hyvän esimerkin viime valtuustokaudella. Kaupunginvaltuusto palautti yksimielisesti tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen laaditut vastaukset uudelleen valmisteltaviksi. Kyse ei ollut moitteiden jakamisesta, vaan siitä, että arviointiin haluttiin suhtautua sen ansaitsemalla vakavuudella. Viesti oli selkeä: arviointikertomus ei ole muodollinen asiakirja, vaan väline toiminnan kehittämiseen.

Ratkaisevaa oli se, mitä tapahtui sen jälkeen. Vastaukset kehittyivät merkittävästi. Niistä tuli huolellisia, perusteltuja ja ennen kaikkea kehittämiseen sitoutuvia. Juuri tällaisista hetkistä syntyy luottamusta. Ei siksi, että kaikki olisi ollut alun perin täydellistä, vaan siksi, että olimme valmiita parantamaan toimintaamme yhdessä.

Myös tutkimukset tukevat tätä. Vaikuttavinta arviointi on silloin, kun sen tarkoituksena on oppiminen, ei syyllisten etsiminen. Organisaatio, joka uskaltaa arvioida itseään rehellisesti, on yleensä myös valmis uudistumaan.

Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, mutta sen vaikutukset näkyvät pitkälle. Hyvinvoiva henkilöstö, avoin keskustelukulttuuri ja keskinäinen arvostus heijastuvat suoraan kuntalaisten saamiin palveluihin. Samalla ne vahvistavat myös kunnan mainetta työnantajana ja yhteistyökumppanina.

Luottamus ei tarkoita sitä, että olemme aina samaa mieltä. Se tarkoittaa sitä, että voimme olla eri mieltä toisiamme kunnioittaen ja yhteistä etua tavoitellen.

Siinä on mielestäni hyvän kunnan vahvin perusta.