Onko Suomi valmistautunut väärään tulevaisuuteen?

Suomen talouden odotetaan vähitellen kääntyvän kasvuun. Teollisuuden tilauskirjojen kerrotaan täyttyvän ja bruttokansantuotteen ennustetaan jälleen nousevan. Se on myönteinen uutinen. Mutta riittääkö se?

Entä jos talous kasvaa, mutta työttömyys pysyy korkeana? Entä jos uudet työpaikat syntyvät aloille, joilla tarvitaan osaamista, jota meillä ei vielä ole? Tai jos tekoäly, automaatio ja teknologian kehitys lisäävät tuotantoa ilman, että työpaikkoja syntyy samassa suhteessa?

Samaan aikaan julkinen talous on tiukilla. Kunnat ja hyvinvointialueet etsivät säästöjä eivätkä ole palkkaamassa merkittävästi lisää henkilöstöä. Väestö ikääntyy, työikäisten määrä vähenee ja osa eläköityvien työpaikoista jää kokonaan täyttämättä.

Jos työttömyys jää pysyvästi korkealle, seuraukset näkyvät laajasti. Asuntokauppa ei vilkastu, kulutus pysyy varovaisena ja monen paikkakunnan elinvoima heikkenee. Hyvinvointi ei synny pelkästään kasvavista talousluvuista, vaan siitä, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä työtä, yrittää ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

Siksi tarvitaan rohkeaa keskustelua myös siitä, ovatko vanhat talousmallit riittäviä. Kansantaloustiede rakentuu pitkälti menneiden kehityskulkujen varaan. Mutta entä jos tulevaisuus on erilainen? Tarvitaanko uusia näkemyksiä siitä, miten työtä syntyy, miten osaamista uudistetaan ja miten hyvinvointia mitataan?

Haastan kevään 2027 eduskuntavaalien ehdokkaat vastaamaan näihin kysymyksiin. Millaisen Suomen työelämän he näkevät 2030-luvulla? Miten syntyy uusia työpaikkoja myös kasvukeskusten ulkopuolelle? Miten yrittäjyyttä vahvistetaan ja osaamista uudistetaan?

Erityisesti haastan keskustan ehdokkaat kertomaan, millä konkreettisilla ratkaisuilla puolueen perinteiset vahvuudet – työn arvostus, yrittäjyys, koulutus, alueiden elinvoima ja koko Suomen tasapainoinen kehittäminen – muutetaan käytännön teoiksi. Mitä tekisimme nyt toisin kuin ennen?

Toivon, että tämä elokuinen pohdintani osoittautuu liian synkäksi. Vielä enemmän toivon, että uskallamme keskustella tulevaisuudesta jo ennen kuin se yllättää meidät.

Hyvä talous ei synny sattumalta

Kuntataloudesta puhutaan ja keskustelu kääntyy helposti siihen, mistä vielä voitaisiin säästää. Taloutta ei kuitenkaan hoideta hyvin pelkästään leikkaamalla menoja. Hyvä taloudenhoito on kuitenkin ennen kaikkea sitä, että asioita tehdään oikeaan aikaan.

Ajatellaan vaikka kunnan rakennuksia. Jos katon pieni vuoto korjataan heti, selvitään yleensä pienellä kustannuksella. Jos korjausta siirretään vuodesta toiseen, edessä voi olla mittava remontti. Siksi myös rakentamisessa kannattaa panostaa laatuun ja kestäviin ratkaisuihin. Hyvin tehty rakennus kestää vuosikymmeniä, vaatii vähemmän korjauksia ja tulee pitkällä aikavälillä edullisemmaksi kuin halvin mahdollinen ratkaisu.

Sama ajatus pätee ihmisiin. Kun työntekijät voivat hyvin, sairauspoissaolot vähenevät ja työ sujuu paremmin. Kun lapsi tai nuori saa tarvitsemansa tuen ajoissa, voidaan ehkäistä paljon suurempia ongelmia myöhemmin.

Hyvä talous on harkittuja päätöksiä ja kykyä katsoa hieman pidemmälle.Siksi jokaisen isomman päätöksen kohdalla on hyvä kysyä: onko tämä ratkaisu sellainen, joka kantaa vielä vuosien päästä? Joskus pieni panostus tänään säästää paljon rahaa huomenna.

Kuntalaisilla on myös oikeus tietää, miksi päätöksiä tehdään. Avoimuus lisää luottamusta, vaikka kaikki ratkaisut eivät aina miellyttäisi kaikkia. Hyvä talous syntyy vastuullisista päätöksistä, ennakoinnista ja pitkäjänteisyydestä.

Kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Siksi haluan esittää eduskuntavaaliehdokkaille kysymyksen: miten te vahvistaisitte kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuuksia tehdä pitkäjänteistä taloudenhoitoa niin, siten että laatu, kestävyys ja ennaltaehkäisy olisivat aidosti kannattavia?

Liian usein kunnat ja myös hyvinvointialueet joutuvat säästämään juuri niistä asioista, joilla voitaisiin ehkäistä tulevia menoja. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka tukevat vastuullista taloudenpitoa ja eivät pakota siirtämään kustannuksia tuleville sukupolville. Toivon, että vaalien alla keskustellaan vähemmän siitä, mistä leikataan, ja enemmän siitä, miten rakennamme kestävää taloutta, vahvoja alueita ja kuntia sekä turvallista tulevaisuutta ja alueen elinvoimaa.

Seuraava sivu »