Kuntataloudesta puhutaan ja keskustelu kääntyy helposti siihen, mistä vielä voitaisiin säästää. Taloutta ei kuitenkaan hoideta hyvin pelkästään leikkaamalla menoja. Hyvä taloudenhoito on kuitenkin ennen kaikkea sitä, että asioita tehdään oikeaan aikaan.
Ajatellaan vaikka kunnan rakennuksia. Jos katon pieni vuoto korjataan heti, selvitään yleensä pienellä kustannuksella. Jos korjausta siirretään vuodesta toiseen, edessä voi olla mittava remontti. Siksi myös rakentamisessa kannattaa panostaa laatuun ja kestäviin ratkaisuihin. Hyvin tehty rakennus kestää vuosikymmeniä, vaatii vähemmän korjauksia ja tulee pitkällä aikavälillä edullisemmaksi kuin halvin mahdollinen ratkaisu.
Sama ajatus pätee ihmisiin. Kun työntekijät voivat hyvin, sairauspoissaolot vähenevät ja työ sujuu paremmin. Kun lapsi tai nuori saa tarvitsemansa tuen ajoissa, voidaan ehkäistä paljon suurempia ongelmia myöhemmin.
Hyvä talous on harkittuja päätöksiä ja kykyä katsoa hieman pidemmälle.Siksi jokaisen isomman päätöksen kohdalla on hyvä kysyä: onko tämä ratkaisu sellainen, joka kantaa vielä vuosien päästä? Joskus pieni panostus tänään säästää paljon rahaa huomenna.
Kuntalaisilla on myös oikeus tietää, miksi päätöksiä tehdään. Avoimuus lisää luottamusta, vaikka kaikki ratkaisut eivät aina miellyttäisi kaikkia. Hyvä talous syntyy vastuullisista päätöksistä, ennakoinnista ja pitkäjänteisyydestä.
Kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Siksi haluan esittää eduskuntavaaliehdokkaille kysymyksen: miten te vahvistaisitte kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuuksia tehdä pitkäjänteistä taloudenhoitoa niin, siten että laatu, kestävyys ja ennaltaehkäisy olisivat aidosti kannattavia?
Liian usein kunnat ja myös hyvinvointialueet joutuvat säästämään juuri niistä asioista, joilla voitaisiin ehkäistä tulevia menoja. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka tukevat vastuullista taloudenpitoa ja eivät pakota siirtämään kustannuksia tuleville sukupolville. Toivon, että vaalien alla keskustellaan vähemmän siitä, mistä leikataan, ja enemmän siitä, miten rakennamme kestävää taloutta, vahvoja alueita ja kuntia sekä turvallista tulevaisuutta ja alueen elinvoimaa.
Luottamushenkilövuosieni aikana olen saanut olla mukana tekemässä monenlaisia päätöksiä. Osa niistä on ollut helppoja, osa hyvin vaikeita. Kaikkia päätöksiä on kuitenkin yhdistänyt yksi ajatus: ne eivät koske vain tätä päivää.
Ne rakentavat huomista.
Liian usein kuntakeskustelu jää kiinni yksittäisiin päätöksiin, henkilöihin tai ristiriitoihin. Ne ovat osa demokratiaa, mutta eivät sen tärkein sisältö. Tärkeämpää on se, millaista kuntaa rakennamme pitkällä aikavälillä.
Millaisen toimintakulttuurin jätämme tuleville päättäjille? Millaisen työyhteisön henkilöstölle? Millaisen kotikunnan lapsillemme ja lapsenlapsillemme?
Uskon, että tulevaisuuden kunta menestyy ennen kaikkea luottamuksella. Sellaisessa kunnassa ihmiset uskaltavat kertoa näkemyksensä, kysyä vaikeita kysymyksiä ja myös myöntää virheensä. Siellä erilaisia mielipiteitä ei pelätä, vaan niitä pidetään demokratian voimavarana.
Hyvä kunta ymmärtää myös, ettei arviointi ole arvostelua eikä johtaminen vallankäyttöä. Ne ovat välineitä oppia, kehittyä ja tehdä asioita joka vuosi hieman paremmin kuin ennen.
Meidän ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä. Riittää, että tavoittelemme jatkuvaa parantamista.
Se edellyttää luottamusta, avoimuutta, keskinäistä kunnioitusta, vastuullisuutta, yhteistyötä ja rohkeutta uudistua. Nämä eivät ole vain kauniita sanoja strategioissa. Ne näkyvät siinä, miten kohtaamme toisemme kokouksissa, työpaikoilla ja kuntalaisten arjessa.
Kunnan maine syntyy sisältäpäin. Sitä eivät rakenna iskulauseet eivätkä mainoskampanjat, vaan ihmiset. Jokainen työntekijä, luottamushenkilö, yrittäjä, yhdistystoimija ja kuntalainen vaikuttaa omalla tavallaan siihen, millaisena kuntamme nähdään.
Siksi uskon, että tulevaisuuden tärkein investointi ei ole vain uusi rakennus tai tiehanke. Se on investointi hyvään johtamiseen, toimivaan yhteistyöhön ja luottamukseen. Niiden varaan voidaan rakentaa myös taloudellisesti vahva ja elinvoimainen kunta.
Haluan uskoa siihen, että voimme jättää seuraaville sukupolville muutakin kuin tasapainoisen talouden. Voimme jättää toimintakulttuurin, jossa ihmiset luottavat toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja uskaltavat katsoa eteenpäin.
Se olisi ehkä arvokkain perintö, jonka voimme kuntapäättäjinä jättää.
Hyvä kunta ei valmistu koskaan. Se rakentuu joka päivä, päätös päätökseltä, kohtaaminen kohtaamiselta ja ihminen ihmiseltä.
