Luja, mutta
lempeä

Kasvavat ryhmäkoot vai kasvavat ongelmat?

Äänekosken opetus- ja kasvatuslautakunta on 19.3.2026 päättänyt 1–6 luokkien ryhmäkoista lukuvuodelle 2026–2027. Päätös on selkeästi lautakunnalta arvovalinta siitä, miten suhtaudumme lasten ja nuorten tulevaisuuteen ja samalla myös käytössä olevaan mm. laajan hyvinvointikertomuksen tietoon.

Laaja hyvinvointikertomus antaa selkeän, vahvan ja huolestuttavan viestin: lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy, mielenterveyden haasteet kasvavat ja yhä useampi tarvitsee tukea arjessa ja oppimisessa. Silti päätöksessä hyväksytään suunta, jossa ryhmäkoot kasvavat erityisesti isoissa yksiköissä.

Opetus- ja kasvatuslautakunnan päätöksessä on räikeä ristiriita tietoon nähden. Kun ryhmäkoot kasvavat, opettajan mahdollisuus kohdata jokainen oppilas heikkenee. Juuri silloin, kun tuen tarve kasvaa, vähennämme käytännössä aikaa per lapsi. Tämä ratkaisu on suoraan vastoin sitä, mitä hyvinvointikertomus meille kertoo: varhainen tuki on ratkaisevaa.

Kyse ei ole pelkästään opetuksesta vaan myös kaupungin hyvinvointipolitiikasta.

Erityisen huolestuttavaa on koulujen välinen eriytyminen. Yhdessä koulussa ryhmäkoot nousevat yli 20 oppilaan, toisessa pysytään selvästi pienemmissä ryhmissä. Tämä huomio herättää vakavan kysymyksen lasten yhdenvertaisuudesta. Jokaisella lapsella tulisi olla yhtäläinen oikeus oppimiseen ja tukeen eikä postinumeroon sidottu kohtaloon.

Opetus- ja kasvatuslautakunnan äänestyspäätöksessä asiasta korostui myös poliittinen jakolinja. Ainoastaan keskustan edustajat toivat esiin huolen sekä ottivat vakavasti ryhmäkokojen kasvun ja sen vaikutukset lasten hyvinvointiin. He näkivät sen, minkä hyvinvointikertomuskin osoittaa: olemme tilanteessa, jossa ennaltaehkäisyyn panostaminen on välttämätöntä, ei valinnaista.

Valitettavasti näyttää siltä, että vain keskustalaiset lautakunnan jäsenet ymmärsivät tilanteen vakavuuden nuorten tulevaisuuden kannalta. Muut päätyivät ratkaisuun, jossa lyhyen aikavälin talous painoi enemmän kuin pitkän aikavälin hyvinvointi.

Tämä on vaarallinen tie. Kokemus ja tutkimus osoittavat, että jos lasten haasteisiin ei puututa ajoissa, ne kasaantuvat ja tulevat myöhemmin moninkertaisesti kalliimmiksi, niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Säästö perusopetuksessa voi tarkoittaa kasvavia kustannuksia lastensuojelussa, erikoissairaanhoidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä ja siten vaikutukset voivat olla merkittäviä lasten tulevaisuudelle

Kunnan tehtävä ei ole vain järjestää opetusta tehokkaasti. Sen tehtävä on turvata jokaisen lapsen mahdollisuus kasvaa, oppia ja voida hyvin.

Siksi katse kääntyy nyt kaupunginhallituksen 30.3.2026 kokoukseen .

Kaupunginhallituksella on mahdollisuus ja vastuu käyttää otto-oikeuttaan ja ottaa asia uudelleen käsittelyyn. Tämä ei ole pelkkä hallinnollinen keino, vaan viesti siitä, että lasten ja nuorten hyvinvointi asetetaan aidosti etusijalle.

Jos hyvinvointikertomuksen vahva viesti halutaan ottaa tosissaan, nyt on oikea hetki toimia.

Äänekoskella on vielä mahdollisuus korjata suunta. Mutta se edellyttää rohkeutta tehdä  myös pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja, jotka kantavat pidemmälle kuin seuraava budjettivuosi.

Kysymys ei ole siitä, kuinka monta oppilasta mahtuu luokkaan. Kysymys on siitä, kuinka moni lapsi jää huomaamatta. Meillä ei ole varaa säästää lasten tulevaisuuteen vaikuttavasta aisasta.

Leila Lindell

maakuntaneuvos, kaupunginvaltuuston jäsen (kesk)

Ensin leikataan apu, sitten maksetaan kriisit

Keski-Suomen hyvinvointialue julkaisi 13.3. 2026 raportin, jossa tarkastellaan sosiaaliturvaan ja järjestöihin kohdistuvien leikkausten vaikutuksia. Viesti on selvä ja helppo ymmärtää: jos ajoissa annettavaa apua vähennetään, ongelmat eivät poistu. Ne kasvavat ja tulevat kalliimmiksi.

Silti valtio tekee juuri näin.

Olemme aluevaltuutettuina tästä aidosti huolissamme.

Raportin mukaan järjestöt ovat tärkeä osa ihmisten arkea. Ne auttavat silloin, kun elämä alkaa mennä vaikeaksi, ennen kuin tilanne pahenee. Ne tukevat nuoria, perheitä, ikäihmisiä ja mielenterveyden kanssa kamppailevia. Usein juuri siellä, missä viranomaispalvelut eivät yksin riitä. Nyt juuri tämä työ on nyt vaarassa.

Keski-Suomessa järjestöjen rahoitus on jo pienentynyt merkittävästi. STEA-avustukset ovat pudonneet noin 6 miljoonasta eurosta 4,5 miljoonaan. Samalla moni toiminta loppuu, eikä uusia hankkeita juuri käynnistetä. Hyvinvointialue on pitänyt oman tukensa ennallaan, mutta sekään ei riitä paikkaamaan valtion leikkauksia.

Myös hyvinvointialuejohtajat ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ovat varoittaneet, että järjestöjen heikentäminen lisää painetta julkisille palveluille.

Tämä näkyy ihmisten arjessa nopeasti. Apua saa vähemmän ajoissa. Ongelmat ehtivät kasvaa suuremmiksi. Ja lopulta tarvitaan raskaampia ja kalliimpia palveluja.

Tämä ei ole arvailua vaan tämä perustuu hyvinvointialueen omaan kartoitettuun tietoon.

Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on puhunut järjestöistä jopa “suojatyöpaikkoina”. Tällainen puhe ei tunnu oikealta niille ihmisille, jotka tekevät työtä joka päivä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kanssa.

Olemme huolissamme siitä, että päätöksiä tehdään vastoin sitä tietoa, mitä meillä jo on.

Tämä näkyy myös paikallisesti. Äänekoskella useat järjestöt tekevät arjessa korvaamatonta työtä: tarjotaan matalan kynnyksen tukea nuorille, yksinäisille ikäihmisille ja perheille, jotka tarvitsevat apua ajoissa. Juuri tällainen toiminta on sitä, joka ehkäisee raskaampien palvelujen tarvetta.

Jos nämä palvelut heikkenevät tai katoavat, seuraukset näkyvät nopeasti lisääntyvinä mielenterveyden ongelmina, lastensuojelun tarpeena ja yksinäisyytenä.

Tässä on lopulta yksinkertainen kysymys: autetaanko ihmisiä ajoissa vai vasta sitten, kun on liian myöhäistä?

Meidän mielestämme viesti on selvä. Ajoissa auttaminen on järkevintä sekä ihmisille että taloudelle.

Siksi on vaikea ymmärtää, miksi juuri siitä leikataan. Tämä ei ole pakko. Tämä on valinta. Ja se on valinta, joka näkyy ihmisten arjessa.

Kun varhaisesta avusta leikataan, ongelmat kasvavat ja lopulta maksamme kaikki enemmän.

Leila Lindell (kesk.

Sirpa Martins (vas.)

Kari Kiiskinen (SDP )