Johtajuus ratkaisee: henkilöstöä ei saa sivuuttaa

Minna Canth kysyi aikanaan, miksi naisten harteille kasautuva vastuu hyväksytään luonnollisena. Sama kysymys on ajankohtainen myös Keski-Suomessa nyt, kun hyvinvointialue on tehnyt merkittäviä palveluverkkopäätöksiä.

Päätökset näyttäytyvät suunnitelmissa palvelurakenteina ja säästöinä, mutta arjessa ne tarkoittavat työpaikkojen siirtymistä, piteneviä työmatkoja ja epävarmuutta. Sote-ala on vahvasti naisvaltainen, joten vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin ja nyt erityisesti maakunnan reuna-alueille.

On syytä kysyä, onko henkilöstöpolitiikka ollut kaikilta osin kohtuullista. Esimerkiksi jos on totta, että Pihtiputaalla asuvalle työntekijälle on tarjottu työpaikka Jyväskylässä, nii se ei ole monelle realistinen vaihtoehto. Pitkä työmatka voi käytännössä tarkoittaa sitä, että työstä on luovuttava. Tämä ei ole pelkästään yksilön ongelma, vaan koko alueen elinvoimaan liittyvä kysymys.

Hyvinvointialueen HR-johtamiselta on lupa odottaa inhimillisyyttä ja ennakoivuutta. Henkilöstö ei saa olla pelkkä siirrettävä resurssi kartalla. Osaaminen ja kokemus sekä palvelut rakentuvat henkilöstön varaan.  Pitäisi etsiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat työn jatkumisen myös lähempänä kotipaikkaa tai tarjoavat aidosti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja sekä huomioi henkilöstön osaamis-ja kokemuspotentiaalin. Lisäksi on tunnistettava riski, että kun samalta suunnalta aluetta suljetaan lähes samanaikaisesti useampi yksikkö, karkaa osaaminen helposti pois koko hyvinvointialueelta.

Samalla on nähtävä myös muutoksen toinen vaikutus: kun palvelut etääntyvät, vastuu siirtyy yhä enemmän koteihin. Omaisten ja erityisesti omaishoitajien rooli kasvaa, ja usein tämä vastuu kasautuu naisille. Ilman riittävää tukea tämä kehitys ei ole  yksilön eikä yhteiskunnan näkökulmasta kestävä.

Palveluverkon uudistaminen on tarpeellista, mutta sen toteutustapa ratkaisee. Päätöksissä on huomioitava talouden lisäksi työllisyys, alueellinen tasa-arvo ja ihmisten arki.

Keski-Suomessa tarvitaan uudenlaista johtamista, jossa henkilöstö nähdään voimavarana ja muutokset tehdään ihmisiä ja henkilöstöä kuunnellen. Se on paitsi oikeudenmukaista myös viisasta. Ilman osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöä ei ole toimivia palveluja. Tämän pohjalta odotukset uuden hyvinvointialuejohtajan johtajuuden näyttöön on suuret. Erityisesti odotan valintaprosessin aikana hänen esille tuomien asioiden muotoutumista toimintatapojen uudistamisessa.

Minna Canth muistutti, että yhteiskunnan sivistys mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Tänään mittari kertoo myös sen, miten kohtelemme hoivaa tekeviä työssä ja kotona.

Äänekosken pääsiäinen  sekä paikalliset ja globaalit “piinaviikot”

Äänekosken pääsiäinen  sekä paikalliset ja globaalit “piinaviikot”

Kevään tulon Äänekoskella huomaa monesta asiasta. Lumi on vauhdilla sulanut, virpomisvitsat ilmestyvät kohta oville ja kuntapäättäjien ja järjestötoimijoiden kalenterit alkavat näyttää siltä, että joku on jäänyt sormella “varaa kokous” moodiin.

Tänä keväänä tunnelma on muutenkin ollut hieman piinaviikon sekä pääsiäisviikon kaltainen. Kaupungilla käydään YT-neuvotteluja, Suolahden vaneritehdas sulkee ovensa ja hyvinvointialueen palveluverkkopäätöksiä pannan toimeen. Nämä kaikki tarkoittavat monessa perheessä isoja muutoksia. Niin sanotut “piinaviikot” eivät siis ole pelkästään puhekielinen ilmaus.  Kirkollisesti puhutaan hiljaisesta viikosta, mutta tänä vuonna termi tuntuu osuvan yllättävän hyvin myös kunta- ja aluepolitiikkaan.

Ja uutisia maailmalta kuunnellessa, huomaa nopeasti, että sama meno jatkuu globaalisti. Yhdysvaltain politiikka, maailmanmarkkinat, Putin ja Donald Trump pitävät huolen siitä, että välillä koko maailma tuntuu olevan kuin liian kuumaksi lämmitetty sauna. Löylyä riittää, mutta kukaan ei ihan tiedä, kuka sitä kulloinkin vuorollaan heittää.

Meille Äänekoskella tämä ei ole pelkkää kaukaista draamaa. Meidän teollisuutemme elää suoraan maailmanpolitiikan tyrskyissä. Kun maailmalla aivastetaan taloudessa, täällä niistetään. Paperi, puu ja energia kulkevat maailmalle ja samalla maailman myrskyt tulevat välillä suoraan Keiteleen rantaan.

Välillä tuntuu, että Äänekoski on kuin soutuvene Keiteleen isoilla selillä. Kun Washingtonissa joku vetää airosta vähän vinoon, täällä vene nytkähtää.

Mutta jos jotain Äänekoskella osataan, niin soutaminen vastatuuleen.

Täällä on nähty tehtaiden nousuja ja laskuja, talouden mutkia ja poliittisia myrskyjä. Silti suunta on aina löytynyt. Ehkä siksi äänekoskelainen huumori on hieman kuivaa  ja sitä tarvitaan, kun maailma ympärillä välillä keittää yli.

Ja jos pääsiäisen aikaan kokous venyy ja uutiset tuntuvat raskailta, kannattaa turvautua hyväksi todettuun paikalliseen reseptiin: kahvia, huumoria ja yksi suklaamuna lisää.

Kyseinen resepti ei ehkä ratkaise maailmanpolitiikkaa, mutta auttaa yllättävästi.

Hyvää Pääsiäisen aikaa.

 

Leila Lindell

maakuntaneuvos

Äänekoskelainen kaupunginvaltuuston ja aluevaltuuston jäsen.