Luja, mutta
lempeä

Vaikeita päätöksiä, silti katse tulevaisuuteen

Keski-Suomen hyvinvointialueen toinen valtuustokausi vuosi sitten käynnistyi tilanteessa, jossa päättäjinä olemme joutuneet tekemään poikkeuksellisen vaikeita ratkaisuja. Talouden tasapainottaminen, palveluverkkopäätökset ja valtiovarainministeriön arviointimenettely ovat olleet asioita, joihin ei ole ollut helppoja vastauksia tai ei vastauksia lainkaan.

Aluevaltuutettuina olemme joutuneet puun ja kuoren väliin kahden kysymyksen ristitulessa: suostummeko mittaviin leikkauksiin vai ajaudummeko aluejakoselvitykseen ja menetämme Keski-Suomena itsenäisen mahdollisuuden päättää omista sote-asioistamme. Miten pystymme turvaamaan asukkaille palveluja ja samalla varmistamaan, että hyvinvointialueen talous kestää tulevaisuudessa.

Kuluneen vuoden aikana on tehty mittavia palveluverkkoratkaisuja, jotka ovat koskettaneet monia keskisuomalaisia. Erityisesti ikääntyneiden palvelut ovat herättäneet voimakkaita tunteita. 

Olemme omissa valtuustoryhmissämme tuoneet esille Äänekosken, Suolahden, Sumiaisten ja Konginkankaan asukkaiden näkökulmia sekä korostaneet palvelujen saavutettavuuden, turvallisuuden ja lähipalvelujen merkitystä.

Äänekoskella muutokset ovat näkyneet konkreettisesti. Sumiaiskodin toiminnan päättyminen, Hoivalan tulevaisuus, Köminharjun palvelutalo Konginkankaalla sekä ikäihmisten palvelujen keskittämiseen liittyvät ratkaisut ovat herättäneet perusteltua huolta. Nyt saimme vielä mieltä järkyttäneen tiedon Suolahden Kotisataman vuokrasopimuksen lakkaamisesta. 

Olemme aluevaltuustossa nostaneet esiin erityisesti sen, että päätösten vaikutukset eivät näy vain euroissa. Ne näkyvät myös omaisten matkoina, yksinäisyyden kokemuksina ja ihmisten turvallisuuden tunteessa sekä luottamuksen menetyksenä järjestelmän toimivuutta kohtaan.

Monista syistä, eikä vähiten valtionhallinnon laskuvirheistä johtuen, on Keski-Suomen hyvinvointialueen talous vakavissa vaikeuksissa, minkä vuoksi alue joutui valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. 

Arviointiryhmän työ valmistui keväällä 2026, ja aluevaltuusto hyväksyi 9. kesäkuuta arviointiryhmän loppuraportin sekä sitoutui ohjelmaan, jonka tavoitteena on kattaa hyvinvointialueen alijäämät vuoteen 2030 mennessä. Saimme neljä vuotta jatkoaikaa itsenäisyyden lunastamiselle ja talouskurin luottamuksen palauttamiselle.

Arviointimenettelyn lopputulos oli kuitenkin Keski-Suomen kannalta tärkeä. Arviointiryhmä katsoi, että hyvinvointialueella on edellytykset selviytyä tehtävistään itsenäisenä alueena, eikä esittänyt aluejakoselvityksen käynnistämistä. 

Tulevat vuodet eivät ole meille helppoja, sillä edessä on edelleen vaikeita vuosia. Talouden tasapainottaminen jatkuu, mutta samalla meidän on huolehdittava siitä, etteivät ihmiset jää muutosten keskellä yksin. Erityisesti ikäihmisten palvelujen, hoidon jatkuvuuden, lasten ja nuorten palvelujen sekä henkilöstön jaksamisen on oltava tulevien vuosien keskiössä.

Olemme valtuutettuina eri poliittisissa ryhmissä, mutta kaikki kolme yhtä mieltä siitä, että Äänekosken asukkaiden äänen on kuuluttava vahvasti tulevaisuudessa. Maakunnan toiseksi suurimpana kaupunkina Äänekoski ansaitsee palvelut, jotka vastaavat alueen tarpeita ja tukevat koko pohjoisen Keski-Suomen elinvoimaa.

Vaikeita päätöksiä on tehty. Kun niitä jatkossa tulee eteen, on päätösten vaikutukset oltava riittävästi arvioituna, vastuiden ja velvollisuuksien roolit selvillä. Työntekijöitä on suojeltava, etteivät he joudu työssään kamppailemaan juridisten ja eettis-moraalisten kysymysten kanssa, kun heiltä jatkuvasti edellytetään palvelupäätösten sijaan taloudellisia, säästöratkaisuja.

Demokratiassa päätöksiä on tehtävä avoimesti, niiden vaikutukset tunnistaen ja ihmisiä kuunnellen. Päätöksentekijöiden on saatava riittävästi vastauksia kysymyksiin. Vain siten voimme säilyttää luottamuksen hyvinvointialueeseen ja turvan koko Keski-Suomen tulevaisuudelle. Juuri tällä hetkellä ei kovin hyvältä vaikuta.

Leila Lindell
aluevaltuutettu kesk.

Sirpa Martins 

aluevaltuutettu vas.

Kari Kiiskinen 
aluevaltuutettu SDP 

Luottamushenkilö ei ole kumileimasin – eikä pidäkään olla

Äänekoskella on viime vuosina jouduttu tekemään vaikeita päätöksiä niin talouden tasapainottamisesta, palveluverkosta kuin henkilöstöön liittyvistä ratkaisuista. Näiden keskustelujen yhteydessä olen usein kuullut perustelun: “Viranhaltijat ovat valmistelleet asian näin.”

Valmistelutyö on tärkeää, mutta sen ei pitäisi koskaan olla keskustelun päätepiste.

Viranhaltijat ovat oman alansa asiantuntijoita. Heidän tehtävänsä on tuottaa tietoa, arvioida vaikutuksia ja valmistella huolella  päätöksentekoa varten vaihtoehtoja. Ilman laadukasta valmistelua emme voisi tehdä vastuullisia päätöksiä.

Mutta päätöksenteko ei ole vain faktojen punnintaa. Se on myös arvovalintoja.

Kun päätämme esimerkiksi lasten ja nuorten palveluista, ikäihmisten hoidosta, kyläkoulujen tulevaisuudesta tai kaupungin elinvoimaan liittyvistä investoinneista, kyse ei ole pelkästään numeroista. Kyse on siitä, millaisen Äänekosken haluamme rakentaa.

Nämä valinnat kuuluvat vaaleilla valituille luottamushenkilöille.

Virkavastuu ei tarkoita sitä, että valmisteltu esitys olisi automaattisesti ainoa oikea ratkaisu. Jokaisessa valmistelussa tehdään valintoja siitä, mitä vaihtoehtoja tarkastellaan, mitä vaikutuksia painotetaan ja mitä näkökulmia nostetaan esiin. Siksi päättäjien velvollisuus on kysyä, arvioida ja tarvittaessa vaatia myös vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Olen itsekin valtuustossa useaan otteeseen kysynyt lapsivaikutusten arvioinneista, henkilöstövaikutuksista ja siitä, onko kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja todella tarkasteltu. En siksi, että epäilisin viranhaltijoiden ammattitaitoa, vaan siksi, että se kuuluu luottamushenkilön tehtävään ja ne kuuluu tehdä valmistelun yhteydessä.

Hyvässä hallinnossa viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät ole vastakkain. Päinvastoin. Tarvitsemme molempia.

Viranhaltijat tuovat päätöksentekoon oman  asiantuntemuksensa ja näkemyksensä, tiedon ja valmistelun. Luottamushenkilöt tuovat kuntalaisten äänen, arvot, kokemukset ja vaaleissa saadun mandaatin.

Juuri tästä demokratiassa on kyse.

Äänekosken tulevaisuutta ei rakenneta niin, että viranhaltijat päättävät ja luottamushenkilöt hyväksyvät. Tulevaisuus rakennetaan avoimella keskustelulla, vaihtoehtojen vertailulla ja sillä, että jokainen kantaa oman vastuunsa.

Luottamushenkilön tehtävä ei ole olla kumileimasin.

Luottamushenkilön tehtävä on käyttää sitä harkintavaltaa, jonka kuntalaiset ovat hänelle vaaleissa antaneet – myös silloin, kun se tarkoittaa vaikeiden kysymysten esittämistä.

Esimerkki Äänekoskelta

Kun kaupungin talouden tasapainottamisohjelmassa esitettiin muutoksia lasten, nuorten ja perheiden palveluihin, moni olisi voinut todeta, että viranhaltijat ovat valmistelleet asian ja hyväksyä esityksen sellaisenaan.

Luottamushenkilön tehtävä on kuitenkin kysyä:

• Mitkä ovat päätöksen vaikutukset lapsiin ja nuoriin?
• Onko tehty riittävä vaikutusarviointi?
• Onko olemassa vaihtoehtoisia säästökeinoja?
• Mitä päätös merkitsee pitkällä aikavälillä kaupungin pito- ja vetovoimalle?

Vasta näiden kysymysten jälkeen voidaan tehdä vastuullinen poliittinen päätös.

Näin demokratian kuuluu toimia myös Äänekoskella. Ei vastakkainasetteluna, vaan yhteistyönä, jossa valmistelu tukee päätöksentekoa – mutta ei korvaa sitä. Täsdä asiassa meillä on petrattavaa’