Luottamushenkilö ei ole kumileimasin – eikä pidäkään olla
Äänekoskella on viime vuosina jouduttu tekemään vaikeita päätöksiä niin talouden tasapainottamisesta, palveluverkosta kuin henkilöstöön liittyvistä ratkaisuista. Näiden keskustelujen yhteydessä olen usein kuullut perustelun: “Viranhaltijat ovat valmistelleet asian näin.”
Valmistelutyö on tärkeää, mutta sen ei pitäisi koskaan olla keskustelun päätepiste.
Viranhaltijat ovat oman alansa asiantuntijoita. Heidän tehtävänsä on tuottaa tietoa, arvioida vaikutuksia ja valmistella huolella päätöksentekoa varten vaihtoehtoja. Ilman laadukasta valmistelua emme voisi tehdä vastuullisia päätöksiä.
Mutta päätöksenteko ei ole vain faktojen punnintaa. Se on myös arvovalintoja.
Kun päätämme esimerkiksi lasten ja nuorten palveluista, ikäihmisten hoidosta, kyläkoulujen tulevaisuudesta tai kaupungin elinvoimaan liittyvistä investoinneista, kyse ei ole pelkästään numeroista. Kyse on siitä, millaisen Äänekosken haluamme rakentaa.
Nämä valinnat kuuluvat vaaleilla valituille luottamushenkilöille.
Virkavastuu ei tarkoita sitä, että valmisteltu esitys olisi automaattisesti ainoa oikea ratkaisu. Jokaisessa valmistelussa tehdään valintoja siitä, mitä vaihtoehtoja tarkastellaan, mitä vaikutuksia painotetaan ja mitä näkökulmia nostetaan esiin. Siksi päättäjien velvollisuus on kysyä, arvioida ja tarvittaessa vaatia myös vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Olen itsekin valtuustossa useaan otteeseen kysynyt lapsivaikutusten arvioinneista, henkilöstövaikutuksista ja siitä, onko kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja todella tarkasteltu. En siksi, että epäilisin viranhaltijoiden ammattitaitoa, vaan siksi, että se kuuluu luottamushenkilön tehtävään ja ne kuuluu tehdä valmistelun yhteydessä.
Hyvässä hallinnossa viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät ole vastakkain. Päinvastoin. Tarvitsemme molempia.
Viranhaltijat tuovat päätöksentekoon oman asiantuntemuksensa ja näkemyksensä, tiedon ja valmistelun. Luottamushenkilöt tuovat kuntalaisten äänen, arvot, kokemukset ja vaaleissa saadun mandaatin.
Juuri tästä demokratiassa on kyse.
Äänekosken tulevaisuutta ei rakenneta niin, että viranhaltijat päättävät ja luottamushenkilöt hyväksyvät. Tulevaisuus rakennetaan avoimella keskustelulla, vaihtoehtojen vertailulla ja sillä, että jokainen kantaa oman vastuunsa.
Luottamushenkilön tehtävä ei ole olla kumileimasin.
Luottamushenkilön tehtävä on käyttää sitä harkintavaltaa, jonka kuntalaiset ovat hänelle vaaleissa antaneet – myös silloin, kun se tarkoittaa vaikeiden kysymysten esittämistä.
Esimerkki Äänekoskelta
Kun kaupungin talouden tasapainottamisohjelmassa esitettiin muutoksia lasten, nuorten ja perheiden palveluihin, moni olisi voinut todeta, että viranhaltijat ovat valmistelleet asian ja hyväksyä esityksen sellaisenaan.
Luottamushenkilön tehtävä on kuitenkin kysyä:
- Mitkä ovat päätöksen vaikutukset lapsiin ja nuoriin?
- Onko tehty riittävä vaikutusarviointi?
- Onko olemassa vaihtoehtoisia säästökeinoja?
- Mitä päätös merkitsee pitkällä aikavälillä kaupungin pito- ja vetovoimalle?
Vasta näiden kysymysten jälkeen voidaan tehdä vastuullinen poliittinen päätös.
Näin demokratian kuuluu toimia myös Äänekoskella. Ei vastakkainasetteluna, vaan yhteistyönä, jossa valmistelu tukee päätöksentekoa – mutta ei korvaa sitä. Täsdä asiassa meillä on petrattavaa’
