Kategoria: Yleinen

Millaisen kunnan jätämme seuraaville sukupolville?

Luottamushenkilövuosieni aikana olen saanut olla mukana tekemässä monenlaisia päätöksiä. Osa niistä on ollut helppoja, osa hyvin vaikeita. Kaikkia päätöksiä on kuitenkin yhdistänyt yksi ajatus: ne eivät koske vain tätä päivää.

Ne rakentavat huomista.

Liian usein kuntakeskustelu jää kiinni yksittäisiin päätöksiin, henkilöihin tai ristiriitoihin. Ne ovat osa demokratiaa, mutta eivät sen tärkein sisältö. Tärkeämpää on se, millaista kuntaa rakennamme pitkällä aikavälillä.

Millaisen toimintakulttuurin jätämme tuleville päättäjille? Millaisen työyhteisön henkilöstölle? Millaisen kotikunnan lapsillemme ja lapsenlapsillemme?

Uskon, että tulevaisuuden kunta menestyy ennen kaikkea luottamuksella. Sellaisessa kunnassa ihmiset uskaltavat kertoa näkemyksensä, kysyä vaikeita kysymyksiä ja myös myöntää virheensä. Siellä erilaisia mielipiteitä ei pelätä, vaan niitä pidetään demokratian voimavarana.

Hyvä kunta ymmärtää myös, ettei arviointi ole arvostelua eikä johtaminen vallankäyttöä. Ne ovat välineitä oppia, kehittyä ja tehdä asioita joka vuosi hieman paremmin kuin ennen.

Meidän ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä. Riittää, että tavoittelemme jatkuvaa parantamista.

Se edellyttää luottamusta, avoimuutta, keskinäistä kunnioitusta, vastuullisuutta, yhteistyötä ja rohkeutta uudistua. Nämä eivät ole vain kauniita sanoja strategioissa. Ne näkyvät siinä, miten kohtaamme toisemme kokouksissa, työpaikoilla ja kuntalaisten arjessa.

Kunnan maine syntyy sisältäpäin. Sitä eivät rakenna iskulauseet eivätkä mainoskampanjat, vaan ihmiset. Jokainen työntekijä, luottamushenkilö, yrittäjä, yhdistystoimija ja kuntalainen vaikuttaa omalla tavallaan siihen, millaisena kuntamme nähdään.

Siksi uskon, että tulevaisuuden tärkein investointi ei ole vain uusi rakennus tai tiehanke. Se on investointi hyvään johtamiseen, toimivaan yhteistyöhön ja luottamukseen. Niiden varaan voidaan rakentaa myös taloudellisesti vahva ja elinvoimainen kunta.

Haluan uskoa siihen, että voimme jättää seuraaville sukupolville muutakin kuin tasapainoisen talouden. Voimme jättää toimintakulttuurin, jossa ihmiset luottavat toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja uskaltavat katsoa eteenpäin.

Se olisi ehkä arvokkain perintö, jonka voimme kuntapäättäjinä jättää.

Hyvä kunta ei valmistu koskaan. Se rakentuu joka päivä, päätös päätökseltä, kohtaaminen kohtaamiselta ja ihminen ihmiseltä.

Hyvä arviointi ei etsi syyllisiä vaan se rakentaa parempaa kuntaa

Kun tarkastuslautakunta julkaisee arviointikertomuksensa, moni ajattelee sen olevan lista puutteista tai virheistä. Näin ei pitäisi olla.

Parhaimmillaan arviointi on yksi kunnan tärkeimmistä kehittämisen välineistä.

Tarkastuslautakunnan tehtävänä ei ole arvostella yksittäisiä työntekijöitä eikä tehdä politiikkaa. Sen tehtävä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet, toimivatko palvelut ja mitä voisimme tehdä entistä paremmin.

Arvioinnin arvo ei kuitenkaan synny itse kertomuksesta. Se syntyy siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Jos arviointiin suhtaudutaan puolustautuen tai muodollisena velvollisuutena, menetetään mahdollisuus oppia. Jos taas arviointi nähdään yhteisenä kehittämisen työkaluna, siitä hyötyvät niin päättäjät, henkilöstö kuin kuntalaisetkin.

Tätä tukee myös tuore tutkimustieto. Tommi Mönkkösen käyttäjälähtöistä arviointia käsittelevä pro gradu osoittaa, että arviointi on vaikuttavinta silloin, kun sen ympärille syntyy aitoa vuoropuhelua. Kehittäminen onnistuu parhaiten silloin, kun arviointihavaintoja ei nähdä arvosteluna vaan mahdollisuutena oppia.

Mönkkösen progradu tutkimuksessa nousi esiin myös toinen tärkeä havainto. Yhteisarvioinnit auttavat kuntia oppimaan toisiltaan. Jokaisen ei tarvitse keksiä ratkaisuja yksin. Hyviä käytäntöjä voidaan jakaa yli kuntarajojen, ja samalla syntyy arvokasta vertailutietoa oman toiminnan kehittämiseksi.

Olen saanut toimia tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, ja työ on vahvistanut käsitystäni siitä, että arviointi onnistuu vain luottamuksen ilmapiirissä. Kun viranhaltijat, henkilöstö ja luottamushenkilöt voivat keskustella avoimesti myös kehittämiskohteista, syntyy ratkaisuja, ei vastakkainasettelua.

Hyvä arviointi ei kysy, kuka teki virheen. Se kysyy, miksi näin tapahtui ja miten voimme tehdä asiat ensi kerralla paremmin.

Juuri tällainen ajattelutapa rakentaa myös hyvää johtamista. Organisaatio, joka uskaltaa arvioida omaa toimintaansa rehellisesti, on yleensä myös valmis uudistumaan.

Kuntien toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Talous kiristyy, väestö ikääntyy ja odotukset palvelujen laadusta kasvavat. Siksi tarvitsemme entistä enemmän kykyä oppia, arvioida ja kehittää.

Arviointi ei ole menneisyyteen katsomista. Se on tulevaisuuden rakentamista.

Ja ehkä juuri siksi tarkastuslautakunnan tärkein tehtävä ei ole kertoa, mikä meni pieleen, vaan auttaa koko kuntaa onnistumaan paremmin myös huomenna.