Hyvä arviointi ei etsi syyllisiä vaan se rakentaa parempaa kuntaa
Kun tarkastuslautakunta julkaisee arviointikertomuksensa, moni ajattelee sen olevan lista puutteista tai virheistä. Näin ei pitäisi olla.
Parhaimmillaan arviointi on yksi kunnan tärkeimmistä kehittämisen välineistä.
Tarkastuslautakunnan tehtävänä ei ole arvostella yksittäisiä työntekijöitä eikä tehdä politiikkaa. Sen tehtävä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet, toimivatko palvelut ja mitä voisimme tehdä entistä paremmin.
Arvioinnin arvo ei kuitenkaan synny itse kertomuksesta. Se syntyy siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Jos arviointiin suhtaudutaan puolustautuen tai muodollisena velvollisuutena, menetetään mahdollisuus oppia. Jos taas arviointi nähdään yhteisenä kehittämisen työkaluna, siitä hyötyvät niin päättäjät, henkilöstö kuin kuntalaisetkin.
Tätä tukee myös tuore tutkimustieto. Tommi Mönkkösen käyttäjälähtöistä arviointia käsittelevä pro gradu osoittaa, että arviointi on vaikuttavinta silloin, kun sen ympärille syntyy aitoa vuoropuhelua. Kehittäminen onnistuu parhaiten silloin, kun arviointihavaintoja ei nähdä arvosteluna vaan mahdollisuutena oppia.
Mönkkösen progradu tutkimuksessa nousi esiin myös toinen tärkeä havainto. Yhteisarvioinnit auttavat kuntia oppimaan toisiltaan. Jokaisen ei tarvitse keksiä ratkaisuja yksin. Hyviä käytäntöjä voidaan jakaa yli kuntarajojen, ja samalla syntyy arvokasta vertailutietoa oman toiminnan kehittämiseksi.
Olen saanut toimia tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, ja työ on vahvistanut käsitystäni siitä, että arviointi onnistuu vain luottamuksen ilmapiirissä. Kun viranhaltijat, henkilöstö ja luottamushenkilöt voivat keskustella avoimesti myös kehittämiskohteista, syntyy ratkaisuja, ei vastakkainasettelua.
Hyvä arviointi ei kysy, kuka teki virheen. Se kysyy, miksi näin tapahtui ja miten voimme tehdä asiat ensi kerralla paremmin.
Juuri tällainen ajattelutapa rakentaa myös hyvää johtamista. Organisaatio, joka uskaltaa arvioida omaa toimintaansa rehellisesti, on yleensä myös valmis uudistumaan.
Kuntien toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Talous kiristyy, väestö ikääntyy ja odotukset palvelujen laadusta kasvavat. Siksi tarvitsemme entistä enemmän kykyä oppia, arvioida ja kehittää.
Arviointi ei ole menneisyyteen katsomista. Se on tulevaisuuden rakentamista.
Ja ehkä juuri siksi tarkastuslautakunnan tärkein tehtävä ei ole kertoa, mikä meni pieleen, vaan auttaa koko kuntaa onnistumaan paremmin myös huomenna.
