Luja, mutta
lempeä

Sote-uudistus tarvitsee version 2.0 – kunnat takaisin hyvinvoinnin ytimeen

Vuonna 2023 voimaan tullut Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus muutti suomalaisen julkisen hallinnon rakenteita enemmän kuin mikään uudistus vuosikymmeniin.

Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyi kunnilta uusille Hyvinvointialueet -organisaatioille. Hallinnollisesti muutos oli valtava. Kuntalaisen arjessa muutos on kuitenkin jäänyt monin paikoin keskeneräiseksi.

Uudistus oli kuin pikapäätöksenä tehty avioero. Vastuut erotettiin nopeasti, mutta yhteinen tulevaisuuden suunnitelma jäi puolitiehen. Kunnilta vietiin järjestämisvastuu, mutta niille jäi edelleen vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista: koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, liikunnasta, kulttuurista, elinvoimasta ja osallisuudesta. Nämä tekijät ratkaisevat pitkällä aikavälillä enemmän terveyttä kuin yksikään vastaanottoaika.

Kuntalaisen näkökulmasta hyvinvointi ei jakaudu hallinnollisiin rajoihin. Lapsen koulupolku, nuoren mielenterveys, työikäisen työllisyys ja ikäihmisen toimintakyky muodostavat kokonaisuuden. Kun vastuut hajautettiin eri organisaatioihin ilman riittävän vahvaa yhteistä johtamismallia, syntyi väistämättä katkos, ei palveluihin, vaan puheyhteyteen.

Siksi tarvitsemme Sote 2.0 -uudistuksen. Se ei tarkoita paluuta vanhaan, vaan seuraavaa kehitysvaihetta. Tarvitsemme rakenteen, jossa kunnat ja hyvinvointialueet toimivat aidosti yhteisvastuullisesti. Tarvitsemme: lakisääteisen, velvoittavan yhteistyömallin, yhteiset hyvinvointistrategiat ja mittarit, kannustimet ennaltaehkäisevään työhön, yhteisen tiedolla johtamisen mallin sekä selkeän sopimusohjauksen kunnan ja hyvinvointialueen välille.

Ilman kuntia hyvinvointialueiden työ jää väistämättä korjaavaksi. Ilman hyvinvointialueita kuntien hyvinvointityö jää vailla riittävää yhteistyörakennetta. Tarvitaan liitto, ei rinnakkaiseloa.

Luonteva pilottialue uudelle mallille voisi olla Keski-Suomi. Maakunta on hallittavan kokoinen, yhteistyöperinne on vahva ja tutkimus- sekä koulutusosaaminen tukee rakenteellista kehittämistä. Pilotissa voitaisiin testata yhteistä budjettimallia, ennaltaehkäisevän työn rahoitusmekanismeja ja jaettua strategista johtamista.

Kunnilla on edelleen vastuu kuntalaisistaan, moraalisesti, yhteisöllisesti ja demokraattisesti. Hyvinvointialueilla on palvelujärjestelmän vastuu. Näiden kahden tason on löydettävä yhteinen kieli ja yhteinen tavoite.

Sote-uudistus oli välttämätön. Mutta sen ensimmäinen versio ei vielä riitä. Nyt tarvitaan rohkeutta tunnustaa, että rakenteellinen erottaminen ei yksin rakenna hyvinvointia.

On aika rakentaa Sote 2.0 – yhdessä kuntien kanssa.

Leila  Lindell                                                     Pekka  Neittaanmäki

Aluevaltuutettu (Keskusta)                         Aluevaltuutettu (Keskusta)

Myrskystä eteenpäin yhdessä

Äänekosken kuntajohtaminen toimii poikkeuksellisen vaativassa tilanteessa. Talous, palveluverkon muutokset, henkilöstön jaksaminen ja asukkaiden odotukset kasaavat painetta samaan aikaan. Kyseinen asia näkyy myös johtamisen arjessa. Vaarana on, että jännitteet ja erimielisyydet lisääntyvät.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että haasteiden keskellä oleminen ei ole epäonnistumista. Se kertoo siitä, että Äänekoski elää murrosta. Elävän ja jatkuvasti muuttuvan kuntaorganisaation johtaminen on väistämättä vaikeaa. Juuri siksi avoimuus, läpinäkyvyys ja ennen kaikkea luottamus ovat nyt ratkaisevia.

Erityisesti kunnan operatiivinen organisaatio tarvitsee yhdessä tekemisen vahvistamista, ei keskinäisiä skismoja. Arjen työ, palvelujen tuottaminen ja muutosten läpivienti edellyttävät saumatonta yhteistyötä yli yksikkö- ja roolirajojen. Sisäiset jakolinjat heikentävät koko organisaation kykyä vastata niihin haasteisiin, joita Äänekoski parhaillaan kohtaa.

Äänekoskella tarvitaan nyt vähemmän poteroitumista ja enemmän yhteistä suuntaa. Viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat samassa veneessä. Vastakkainasettelu kuluttaa voimia aikana, jolloin niitä tarvittaisiin päätöksenteon laatuun, henkilöstön tukemiseen ja asukkaiden palveluihin.

Kunnan tulevaisuus ei rakennu sillä, kuka voittaa yksittäisen väännön, vaan sillä, kykeneekö Äänekoski luomaan yhteisen näkemyksen suunnasta. Myrskystä ei mennä ohi toisia vastaan, vaan pitämällä kurssi yhdessä.

Johtaminen toteutuu parhaiten ihmisten kautta. Ilman luottamusta, arvostavaa vuoropuhelua ja sallivuutta olla eri mieltä, ei synny kestävää päätöksentekoa. Äänekoskella on kyllä  osaamista ja tahtoa selvitä vaikeista ajoista. Tarvitaan rohkeutta siirtyä vastakkainasettelusta yhteistyöhön ja mennä myrskystä eteenpäin yhdessä.