Sote-uudistus tarvitsee version 2.0 – kunnat takaisin hyvinvoinnin ytimeen
Vuonna 2023 voimaan tullut Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus muutti suomalaisen julkisen hallinnon rakenteita enemmän kuin mikään uudistus vuosikymmeniin.
Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyi kunnilta uusille Hyvinvointialueet -organisaatioille. Hallinnollisesti muutos oli valtava. Kuntalaisen arjessa muutos on kuitenkin jäänyt monin paikoin keskeneräiseksi.
Uudistus oli kuin pikapäätöksenä tehty avioero. Vastuut erotettiin nopeasti, mutta yhteinen tulevaisuuden suunnitelma jäi puolitiehen. Kunnilta vietiin järjestämisvastuu, mutta niille jäi edelleen vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista: koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, liikunnasta, kulttuurista, elinvoimasta ja osallisuudesta. Nämä tekijät ratkaisevat pitkällä aikavälillä enemmän terveyttä kuin yksikään vastaanottoaika.
Kuntalaisen näkökulmasta hyvinvointi ei jakaudu hallinnollisiin rajoihin. Lapsen koulupolku, nuoren mielenterveys, työikäisen työllisyys ja ikäihmisen toimintakyky muodostavat kokonaisuuden. Kun vastuut hajautettiin eri organisaatioihin ilman riittävän vahvaa yhteistä johtamismallia, syntyi väistämättä katkos, ei palveluihin, vaan puheyhteyteen.
Siksi tarvitsemme Sote 2.0 -uudistuksen. Se ei tarkoita paluuta vanhaan, vaan seuraavaa kehitysvaihetta. Tarvitsemme rakenteen, jossa kunnat ja hyvinvointialueet toimivat aidosti yhteisvastuullisesti. Tarvitsemme: lakisääteisen, velvoittavan yhteistyömallin, yhteiset hyvinvointistrategiat ja mittarit, kannustimet ennaltaehkäisevään työhön, yhteisen tiedolla johtamisen mallin sekä selkeän sopimusohjauksen kunnan ja hyvinvointialueen välille.
Ilman kuntia hyvinvointialueiden työ jää väistämättä korjaavaksi. Ilman hyvinvointialueita kuntien hyvinvointityö jää vailla riittävää yhteistyörakennetta. Tarvitaan liitto, ei rinnakkaiseloa.
Luonteva pilottialue uudelle mallille voisi olla Keski-Suomi. Maakunta on hallittavan kokoinen, yhteistyöperinne on vahva ja tutkimus- sekä koulutusosaaminen tukee rakenteellista kehittämistä. Pilotissa voitaisiin testata yhteistä budjettimallia, ennaltaehkäisevän työn rahoitusmekanismeja ja jaettua strategista johtamista.
Kunnilla on edelleen vastuu kuntalaisistaan, moraalisesti, yhteisöllisesti ja demokraattisesti. Hyvinvointialueilla on palvelujärjestelmän vastuu. Näiden kahden tason on löydettävä yhteinen kieli ja yhteinen tavoite.
Sote-uudistus oli välttämätön. Mutta sen ensimmäinen versio ei vielä riitä. Nyt tarvitaan rohkeutta tunnustaa, että rakenteellinen erottaminen ei yksin rakenna hyvinvointia.
On aika rakentaa Sote 2.0 – yhdessä kuntien kanssa.
Leila Lindell Pekka Neittaanmäki
Aluevaltuutettu (Keskusta) Aluevaltuutettu (Keskusta)
