Äänekosken kuntajohtaminen toimii poikkeuksellisen vaativassa tilanteessa. Talous, palveluverkon muutokset, henkilöstön jaksaminen ja asukkaiden odotukset kasaavat painetta samaan aikaan. Kyseinen asia näkyy myös johtamisen arjessa. Vaarana on, että jännitteet ja erimielisyydet lisääntyvät.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että haasteiden keskellä oleminen ei ole epäonnistumista. Se kertoo siitä, että Äänekoski elää murrosta. Elävän ja jatkuvasti muuttuvan kuntaorganisaation johtaminen on väistämättä vaikeaa. Juuri siksi avoimuus, läpinäkyvyys ja ennen kaikkea luottamus ovat nyt ratkaisevia.
Erityisesti kunnan operatiivinen organisaatio tarvitsee yhdessä tekemisen vahvistamista, ei keskinäisiä skismoja. Arjen työ, palvelujen tuottaminen ja muutosten läpivienti edellyttävät saumatonta yhteistyötä yli yksikkö- ja roolirajojen. Sisäiset jakolinjat heikentävät koko organisaation kykyä vastata niihin haasteisiin, joita Äänekoski parhaillaan kohtaa.
Äänekoskella tarvitaan nyt vähemmän poteroitumista ja enemmän yhteistä suuntaa. Viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat samassa veneessä. Vastakkainasettelu kuluttaa voimia aikana, jolloin niitä tarvittaisiin päätöksenteon laatuun, henkilöstön tukemiseen ja asukkaiden palveluihin.
Kunnan tulevaisuus ei rakennu sillä, kuka voittaa yksittäisen väännön, vaan sillä, kykeneekö Äänekoski luomaan yhteisen näkemyksen suunnasta. Myrskystä ei mennä ohi toisia vastaan, vaan pitämällä kurssi yhdessä.
Johtaminen toteutuu parhaiten ihmisten kautta. Ilman luottamusta, arvostavaa vuoropuhelua ja sallivuutta olla eri mieltä, ei synny kestävää päätöksentekoa. Äänekoskella on kyllä osaamista ja tahtoa selvitä vaikeista ajoista. Tarvitaan rohkeutta siirtyä vastakkainasettelusta yhteistyöhön ja mennä myrskystä eteenpäin yhdessä.
Kaupungin organisaatiossa on startannut joulukuussa talouden tasapainottamisohjelman laadinta. Se näkyy valmisteluna, puheena säästöistä ja viesteinä tulevista päätöksistä. Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää pysähtyä kysymään: mihin suuntaan ollaan menossa ja kenen ehdoilla?
Talouden tasapainottamisesta puhutaan usein kuin teknisestä pakosta. Todellisuudessa kyse on poliittisista arvovalinnoista. Jokainen säästöpäätös osuu jonkun arkeen ja siksi on täysin oikeutettua kysyä, ketä ollaan valmiita kuulemaan ja ketä ollaan valmiita ohittamaan.
Liian usein talouskeskustelu alkaa palveluista ja ihmisistä, vaikka todelliset ongelmat piilevät rakenteissa. On helppoa leikata lähipalveluja, korottaa maksuja ja vedota välttämättömyyteen ja kiireeseen. On huomattavasti vaikeampaa puuttua vajaakäytössä oleviin kiinteistöihin, päällekkäiseen hallintoon ja vuosia jatkuneisiin tehottomiin toimintamalleihin. Silti juuri näissä olisi kestävimpien säästöjen paikka.
Asukkailla on oikeus tietää totuus. Sopeutus ei saa tapahtua kulisseissa eikä päätöksiä saa perustella jälkikäteen pakolla. Epäselvä valmistelu ja näennäinen osallistaminen murentavat luottamuksen nopeasti. Kun ihmiset kokevat, että heille vain kerrotaan jo tehdyistä päätöksistä, demokratia muuttuu kulissiksi.
On rehellistä todeta, ettei kaikkea voida säilyttää ennallaan. Mutta se, mitä suojellaan ja mitä uhrataan, kertoo arvovalinnoista. Ennaltaehkäisevien ja arkea tukevien palvelujen heikentäminen on lyhytnäköistä politiikkaa. Se siirtää ongelmat eteenpäin, kasvattaa kustannuksia ja lisää inhimillistä pahoinvointia. Säästö, joka kostautuu myöhemmin, ei ole säästö vaan laskun siirtämistä.
Pelkkä leikkaaminen ei tuo Äänekoskelle tulevaisuutta. Ilman elinvoimaa, työpaikkoja ja houkuttelevuutta veropohja murenee ja sopeutustarve kasvaa. Koulutuksesta, yrittäjyydestä ja sujuvasta arjesta leikkaaminen on varma tapa pahentaa ongelmaa, ei ratkaista sitä.
Äänekoskella on vielä vaihtoehto. Kaupungin taseessa oleva ylijäämä antaa aikaa tehdä rakenteellinen korjaus hallitusti. Tämä ei ole lupa viivyttelyyn, vaan vastuu käyttää aika viisaasti. Mitä pidempään päätöksiä siirretään, sitä kovempia ne lopulta ovat.
Asukkaiden mukaan ottaminen ei saa olla muodollinen rituaali. Osallisuus tarkoittaa todellista vaikutusmahdollisuutta ennen kuin linjaukset lukitaan. Muuten puhe demokratiasta jää tyhjäksi.
Lopulta kysymys on rohkeudesta katsoa peiliin. Talouden tasapainottaminen ei ole pakko, joka tapahtuu itsestään. Se on poliittinen teko. Vastuu on tämän päivän päättäjillä. Jos päätöksiä ei uskalleta tehdä nyt, lasku jätetään tietoisesti seuraaville ja ennen kaikkea asukkaille.
Äänekosken talous voidaan laittaa kuntoon. Mutta jos se tehdään ihmisten arjen kustannuksella, hinta on liian kova. Äänekoskelaisten ja päättäjien on syytä olla valppaana jo tasapainottamisohjelman valmistelussa.
Leila Lindell
maakuntaneuvos ja kaupunginvaltuuston jäsen
