Äänekosken talous kuntoon, mutta kenen kustannuksella?
Kaupungin organisaatiossa on startannut joulukuussa talouden tasapainottamisohjelman laadinta. Se näkyy valmisteluna, puheena säästöistä ja viesteinä tulevista päätöksistä. Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää pysähtyä kysymään: mihin suuntaan ollaan menossa ja kenen ehdoilla?
Talouden tasapainottamisesta puhutaan usein kuin teknisestä pakosta. Todellisuudessa kyse on poliittisista arvovalinnoista. Jokainen säästöpäätös osuu jonkun arkeen ja siksi on täysin oikeutettua kysyä, ketä ollaan valmiita kuulemaan ja ketä ollaan valmiita ohittamaan.
Liian usein talouskeskustelu alkaa palveluista ja ihmisistä, vaikka todelliset ongelmat piilevät rakenteissa. On helppoa leikata lähipalveluja, korottaa maksuja ja vedota välttämättömyyteen ja kiireeseen. On huomattavasti vaikeampaa puuttua vajaakäytössä oleviin kiinteistöihin, päällekkäiseen hallintoon ja vuosia jatkuneisiin tehottomiin toimintamalleihin. Silti juuri näissä olisi kestävimpien säästöjen paikka.
Asukkailla on oikeus tietää totuus. Sopeutus ei saa tapahtua kulisseissa eikä päätöksiä saa perustella jälkikäteen pakolla. Epäselvä valmistelu ja näennäinen osallistaminen murentavat luottamuksen nopeasti. Kun ihmiset kokevat, että heille vain kerrotaan jo tehdyistä päätöksistä, demokratia muuttuu kulissiksi.
On rehellistä todeta, ettei kaikkea voida säilyttää ennallaan. Mutta se, mitä suojellaan ja mitä uhrataan, kertoo arvovalinnoista. Ennaltaehkäisevien ja arkea tukevien palvelujen heikentäminen on lyhytnäköistä politiikkaa. Se siirtää ongelmat eteenpäin, kasvattaa kustannuksia ja lisää inhimillistä pahoinvointia. Säästö, joka kostautuu myöhemmin, ei ole säästö vaan laskun siirtämistä.
Pelkkä leikkaaminen ei tuo Äänekoskelle tulevaisuutta. Ilman elinvoimaa, työpaikkoja ja houkuttelevuutta veropohja murenee ja sopeutustarve kasvaa. Koulutuksesta, yrittäjyydestä ja sujuvasta arjesta leikkaaminen on varma tapa pahentaa ongelmaa, ei ratkaista sitä.
Äänekoskella on vielä vaihtoehto. Kaupungin taseessa oleva ylijäämä antaa aikaa tehdä rakenteellinen korjaus hallitusti. Tämä ei ole lupa viivyttelyyn, vaan vastuu käyttää aika viisaasti. Mitä pidempään päätöksiä siirretään, sitä kovempia ne lopulta ovat.
Asukkaiden mukaan ottaminen ei saa olla muodollinen rituaali. Osallisuus tarkoittaa todellista vaikutusmahdollisuutta ennen kuin linjaukset lukitaan. Muuten puhe demokratiasta jää tyhjäksi.
Lopulta kysymys on rohkeudesta katsoa peiliin. Talouden tasapainottaminen ei ole pakko, joka tapahtuu itsestään. Se on poliittinen teko. Vastuu on tämän päivän päättäjillä. Jos päätöksiä ei uskalleta tehdä nyt, lasku jätetään tietoisesti seuraaville ja ennen kaikkea asukkaille.
Äänekosken talous voidaan laittaa kuntoon. Mutta jos se tehdään ihmisten arjen kustannuksella, hinta on liian kova. Äänekoskelaisten ja päättäjien on syytä olla valppaana jo tasapainottamisohjelman valmistelussa.
Leila Lindell
maakuntaneuvos ja kaupunginvaltuuston jäsen
