Luja, mutta
lempeä

Talous ei yksin riitä vaan Äänekosken on puolustettava hyvää elämää ja elinvoimaa

Äänekoskella valmistellaan talouden tasapainottamisohjelmaa tilanteessa, jossa alijäämät ja säästöpaineet hallitsevat keskustelua. Talous on saatava kestävälle pohjalle ja se on vastuullista johtamista. Mutta samalla meidän on katsottava kokonaisuutta: hyvinvointia, elinvoimaa sekä kunnan veto- ja pitovoimaa.

Äänekosken laaja hyvinvointikertomus 2021-2025  kertoo selvästi, että väestö ikääntyy nopeasti. Yksinäisyys ja toimintakyvyn heikkeneminen koskettavat yhä useampaa ikäihmistä. Lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnissa näkyy huolestuttavia merkkejä: ahdistuneisuus, liikkumattomuus ja osattomuuden kokemus ovat lisääntyneet. Hyvinvointierot eivät kapene itsestään.

Samaan aikaan meidän on muistettava: hyvinvointi ja elinvoima kulkevat käsi kädessä. Kunnan veto- ja pitovoima eivät synny pelkästä tonttitarjonnasta tai yritysalueista. Ne syntyvät turvallisesta arjesta, toimivista peruspalveluista, harrastusmahdollisuuksista ja siitä, että ihmiset kokevat kuuluvansa yhteisöön.

Päivitetty strategiamme, Äänekoski-ilmiö 2026–2028, korostaa mielen hyvinvointia, lasten ja nuorten tukemista, kestävää ympäristöä ja vaikuttavia elinkeinoja. Se linjaa, että olemme inhimillinen seutukaupunki ja yritysten vahva kumppani. Tämä on kokonaisuus: ilman hyvinvoivia ihmisiä ei ole elinvoimaa – eikä ilman elinvoimaa ole resursseja hyvinvointiin.

Tasapainottamisohjelmaa laadittaessa ja siitä päätettäessä on syytä noudattaa selkeitä periaatteita. Ennaltaehkäiseviä palveluja ei saa nähdä pelkkinä kuluerinä. Liikunta, kulttuuri, nuorisotyö, varhainen tuki ja ikäihmisten kohtaamispaikat rakentavat yhteisöllisyyttä ja ehkäisevät raskaampien palvelujen tarvetta. Ne ovat myös kunnan vetovoimatekijöitä.

Riskit on tunnistettava!
Emme saa leikata tulevaisuuden perustasta – lapsista ja nuorista.
Emme saa heikentää ikäihmisten arjen turvaa.
Emme saa tehdä päätöksiä ilman vaikutusarviointia.
Emme saa murentaa luottamusta lyhytnäköisillä ratkaisuilla.
Emme saa unohtaa, että elinvoima syntyy ihmisistä.

Resepti meille päättäjille:
Katsotaan numeroiden taakse. Punnitaan pitkän aikavälin vaikutukset. Kuunnellaan kuntalaisia ja henkilöstöä. Uudistetaan rakenteita rohkeasti. Pidetään kuitenkin kiinni arvoista paineessa; tasapuolisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisyydestä.

Resepti valmisteleville virkamiehille:
Tee vaikutusarvioinnit näkyviksi. Esitä vaihtoehtoja, ei vain yhtä säästölinjaa. Tuo esiin myös pitkän aikavälin elinvoimavaikutukset. Avaa riskit avoimesti. Mahdollista aito vuoropuhelu ennen kuin ratkaisut lukitaan.

Kunnan todellinen suorituskyky mitataan siinä, miten huolehdimme lapsista, nuorista ja ikäihmisistä silloin, kun rahat ovat tiukalla ja myös samalla siinä, onnistummeko rakentamaan kunnan, johon halutaan muuttaa ja jossa halutaan pysyä.

Vuonna 2028 ja tulevaisuudessa Äänekosken tulee olla paitsi taloudellisesti tasapainossa myös inhimillisesti vahva ja elinvoimainen.

Valinta on meidän.

Leila Lindell

maakuntaneuvos, kaupunginvaltuuston jäsen

Hyvinvointi vai näennäinen tasapaino?

Hyvinvointikertomus oli Äänekosken opetus- ja kasvatuslautakunnan käsittelyssä 19.2.2026. Se ei ole rutiinipykälä muiden joukossa. Se on lakisääteinen velvoite – ja samalla suunnannäyttäjä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 6 § velvoittaa kuntaa edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Kunnalla on ensisijainen vastuu siltä osin kuin hyvinvointi kytkeytyy sen omiin lakisääteisiin tehtäviin – erityisesti kasvatukseen, opetukseen, liikuntaan, kulttuuriin, elinympäristöön ja osallisuuteen. Hyvinvointikertomus ei siis ole vapaaehtoinen raportti. Se on osa kunnan strategista johtamista.

Laki edellyttää, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle asetetaan tavoitteet, määritellään toimenpiteet ja arvioidaan päätösten vaikutukset väestöryhmittäin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lasten, nuorten ja ikäihmisten tilannetta ei saa käsitellä yleisellä tasolla. Erot ja riskit on tunnistettava ja niihin on reagoitava.

Hyvinvointikertomus näyttää selvästi kaksi suurta viestiä:
Äänekoski ikääntyy – yksinäisyys ja toimintakyvyn heikkeneminen koskettavat yhä useampaa.
Lasten ja nuorten mielen hyvinvointi on haasteessa – ahdistuneisuus, kuormitus ja liikkumattomuus näkyvät.

Tämä ei ole sivuhuomio. Tämä on strateginen kysymys.

On myönnettävä myös hyvä havainto: hyvinvoinnin edistämisen rakenteita on vahvistettu, yhteistyö hyvinvointialueen kanssa on selkeytynyt ja hyvinvointitiedon seuranta on aiempaa järjestelmällisempää. Hyvinvointisuunnitelma valmistellaan kertomuksen pohjalta, ja tavoitteet viedään valtuuston päätettäviksi. Meillä on siis välineet, nyt tarvitaan tahtoa.

Erityisesti opetus- ja kasvatuslautakunnan sekä toimialan on tehtävä kertomuksen pohjalta oma toimenpidearvionsa. Miten koulut, varhaiskasvatus ja nuorisotyö vastaavat mielen hyvinvoinnin haasteisiin? Miten lisätään liikkumista ja osallisuutta? Miten ehkäistään eriytymistä? Lakikin edellyttää, että päätösten vaikutukset arvioidaan väestöryhmittäin.

Tämä viesti on otettava vakavasti myös kaupungin talouden tasapainotusohjelmaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä. Laki ei tunne poikkeusta talouspaineille. Hyvinvointi on huomioitava strategisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Jos säästämme siitä, mikä ehkäisee ongelmia, siirrämme kustannukset tulevaisuuteen.

Hyvinvointikertomus ei ole pelkkä liite. Se on kunnan omakuva.
Kysymys kuuluu: uskallammeko katsoa sitä rehellisesti – ja toimia sen mukaisesti?