Pitkä matka terveemmän huomisen puolesta

Olen omistanut elämästäni neljäkymmentä vuotta terveydenhuollon kehittämiselle. Olen ollut mukana, kun suuria päätöksiä on tehty ja vielä suurempia ratkaisuja on pohdittu. Olen istunut lukuisissa kokouksissa, pyörittänyt sotea suuntaan ja toiseen, pohtinut, miten ihmiset saavat apua silloin, kun he sitä eniten tarvitsevat. Olen miettinyt, miten yhteisiä varojamme on viisainta käyttää niin, että ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla meitä kaikkia.

Minulle on ollut suuri kunnia toimia puheenjohtajana Äänekosken kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksessa. Näissä rooleissa olen päässyt näkemään läheltä, miten kunnallinen päätöksenteko vaikuttaa ihmisten elämään ja miten terveydenhuollon palvelut muokkautuvat tarpeiden mukaan.

Yksi suurimmista ja rohkeimmista päätöksistä oli uuden sairaalan rakentaminen Keski-Suomeen. Kun vanha keskussairaala oli tullut elinkaarensa päähän ja korjausvelka kasvoi loputtomiin, piti päättää, jatkammeko vanhan korjaamista vai rakennammeko uuden. Päätöstä edelsi tiukka ja tarpeellinen keskustelu, mutta lopulta teimme ratkaisevan valinnan: rakennamme uuden sairaalan, joka palvelee potilaita ja henkilökuntaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä ratkaisu kantaa hedelmää vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Samanlaisia vaikeita mutta välttämättömiä päätöksiä on tehty myös Äänekoskella, kun vanha terveyskeskussairaala ei enää vastannut nykyajan vaatimuksia. Se ei ollut turvallinen sen enempää potilaille kuin henkilökunnallekaan. Niinpä me päätimme rakentaa uuden terveysaseman – tulevaisuuden terveyskeskuksen, jossa on tilaa ihmisille, kohtaamisille ja modernille hoidolle.

Uskon, että sekä Sairaala Novassa että Äänekoskella hoitoa saavat ja siellä työskentelevät eivät kaipaa vanhoja, aikansa eläneitä rakenteita. Rohkeat päätökset ovat lunastaneet paikkansa.

Kaikki päätökset eivät kuitenkaan ole menneet toivotulla tavalla. Esimerkiksi Aster-hanke, jonka tavoitteena oli luoda koko maakuntaan yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä, kohtasi paljon vastustusta. Keskustelu oli kiivasta, ja lopulta hanke kaatui. Tämä osoittaa, että terveydenhuollon kehittäminen on monimutkaista ja vaatii aikaa, sitoutumista ja joskus myös kompromisseja.

Vaikka matka on ollut pitkä ja täynnä haasteita, olen kiitollinen kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä paremman terveydenhuollon puolesta. Työ jatkuu, ja niin kauan kuin ihmiset tarvitsevat laadukkaita ja saavutettavia palveluita, olen valmis olemaan mukana rakentamassa parempaa huomista.

Onko Äänekoskella vallalla 11P-oireyhtymä – ja mitä voimme tehdä toisin?

Keskustelu julkisista palveluista keskittyy usein rahaan ja resursseihin. Onko työntekijöitä tarpeeksi, riittävätkö eurot? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta joskus suurin este toimiville palveluille onkin syvemmällä – toimintakulttuurissa.

Tampereen yliopiston dosentti Sirpa Syvänen kuvaa väitöskirjassaan Organisatorinen tehottomuus ja sen dynamiikka julkisissa työyhteisöissä (2004) ilmiötä nimeltä 11P-oireyhtymä. Siinä tehottomuus kumpuaa erityisesti puuttumattomuudesta – kun ristiriitoihin, epäasialliseen käytökseen, heikkoon työpanokseen tai palvelujen laatuongelmiin ei reagoida. Tämän rinnalla esiintyvät muun muassa palautteettomuus, piittaamattomuus, päättämättömyys ja paneutumattomuus.

Nämä ongelmat eivät koske vain yksittäisiä työyhteisöjä, vaan voivat heijastua myös poliittiseen ja operatiiviseen johtamiseen. Kun päätöksenteko on epäselvää tai epäkohdista vaietaan, syntyy kulttuuri, jossa kehitys pysähtyy ja palvelujen laatu kärsii – vaikka kuinka yritetään paikata rahalla.

Äänekoskella meidän on hyvä kysyä: onko meillä merkkejä 11P-oireyhtymästä? Uskalletaanko puuttua? Tunnistetaanko ongelmat vai lakaistaanko ne maton alle? Miten varmistamme, että sekä työntekijöiden ääni että myös asukkaiden kokemus otetaan tosissaan?

Ratkaisut löytyvät rohkeasta ja avoimesta johtamisesta. Tarvitsemme toimintakulttuuria, jossa ei pelätä palautetta ja jossa ongelmiin puututaan viivyttelemättä. Tarvitsemme myös politiikkaa, jossa päätöksiä uskalletaan tehdä yhteistyössä, ei valtapelinä.

Ja ennen kaikkea: meidän pitää nähdä, että hyvinvoiva työntekijä on paras tae vaikuttaville palveluille. Työhyvinvointi, toimivat rakenteet ja selkeä johtaminen eivät ole kuluja, vaan investointeja.

Meillä Äänekoskella on kaikki edellytykset kehittää palveluitamme kestävällä tavalla, kunhan katsomme rehellisesti myös kipupisteisiin. 11P-oireyhtymä ei ole kohtalo, vaan kutsu korjata suunta.