Luja, mutta
lempeä

Johtamisen U-käyrä – missä kohdassa Äänekoski kulkee?

Aivotutkija Minna Huotilainen on tuonut tieteestä työelämään yksinkertaisen, mutta oivaltavan mallin: U-käyrän. Se kuvaa, miten ihmisen mieli, tunteet ja johtaminen kytkeytyvät toisiinsa.

Käyrän vasemmalla puolella ovat kielteiset tunteet – kiire, väsymys, epävarmuus ja paine. Siellä työnteko muuttuu selviytymiseksi, ja aivot toimivat jatkuvassa hälytystilassa. Oikealla puolella taas ovat innostus, rauha ja keskittyminen. Siellä syntyy se paljon puhuttu flow – tila, jossa työ sujuu ja ideat virtaavat.

Jos organisaatio vetää ihmiset jatkuvasti vasemmalle puolelle, oppiminen ja uudistuminen pysähtyvät.

Huotilaisen viesti on selvä:

“Kaikkein ajattelemattominta on palkata asiantuntija, jota ei päästetä tekemään työtään rauhassa.”

Tämä sopii hyvin myös Äänekosken tämänhetkiseen johtamiskulttuurin kipupisteeseen. Meillä on kyllä osaavia viranhaltijoita ja työntekijöitä, mutta heidän työnsä keskeytyy jatkuvasti. Kokoukset venyvät, päätöksenteko poukkoilee ja yhteinen rytmi puuttuu. Samalla luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden ilmapiiri horjuu. Kun johtaminen muuttuu reaktiiviseksi ja hallinnolliseksi, ihmiset uupuvat ja yhteinen päämäärä hämärtyy.

Huotilaisen aivotutkimus tarjoaa kuitenkin suunnan ulospääsyyn. Työ tarvitsee keskeytyksettömiä flow-jaksoja, jolloin asiantuntija saa tehdä rauhassa sen, mitä osaa parhaiten. Johtajan tehtävä on mahdollistaa keskittyminen, ei häiritä sitä. Tämä vaatii luottamusta, ennakoitavuutta ja aikaa ajattelulle – ei loputonta kokoustamista.

Huotilaisen U-käyrän oikealle puolelle päästään johtamalla tunteita ja vuorovaikutusta viisaastiu. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi, aivot vapauttavat dopamiinia ja työ tuntuu merkitykselliseltä. Silloin syntyy myös tuloksia.

Valitettavasti monen organisaation arki muistuttaa V-käyrää: jyrkkää putoamista kiireestä kriisiin ja yhtä nopeaa nousua seuraavaan tulipaloon. V-käyrä on jatkuvaa reaktiivisuutta – ei oppimista, ei palautumista. U-käyrä sen sijaan sallii hengähdyksen, ajattelun ja palautumisen. Se on viisauden, ei vain vauhdin malli.

Huotilainen muistuttaa, että jos halutaan työpaikan todelliset ongelmat esiin, on mentävä itse työpaikalle. Johtaja ei näe todellisuutta kokoushuoneesta käsin. Työyhteisön ilmapiiri, epäloogisuudet ja onnistumisen esteet paljastuvat vasta siellä, missä työ tehdään

Aivotutkimus tarjoaa paljon hyötyä myös työnohjaajille ja johtajille itselleen – keinoja jaksaa, palautua ja johtaa ihmisiä aivoystävällisesti.

Aivotutkijoiden esiin nostamien oivallusten hyödyntäminen on lopulta operatiivisen johdon käsissä. Se on tahtokysymys: halutaanko asiat tunnistaa ja tunnustaa?

Mutta myöskään me poliittiset päättäjät ei emme voi vetäytyä sivuun. Myös meillä on vastuu varmistaa, että johtamisessa painottuvat luottamus, avoimuus ja inhimillisyys – eivät pelko ja poukkoilu.

Myös liikkeellä ja ympäristöllä on merkitystä. Istuen voidaan käsitellä menneisyyttä, mutta tulevaisuuteen suuntautuminen onnistuu paremmin kävellen. Yhteinen kahvitauko tai lempimusiikin kuuntelu eivät ole työn tuhlausta, vaan aivojen virittämistä luovuuteen ja keskittymiseen.

Äänekosken johtamiskulttuuri kaipaa nyt juuri tätä aivoviisautta: vähemmän kiirettä ja kontrollia, enemmän luottamusta ja läsnäoloa. U-käyrä on parempi kuin jatkuva V-käyrä. Se antaa tilaa ihmisyydelle, ajattelulle ja yhteistyölle.

Kysymys kuuluu: Uskallammeko siirtyä vasemmalta puolelta oikealle – sinne, missä syntyy luottamusta, oivalluksia ja tulosta?

Vasta silloin Äänekoski voi olla kaupunki, jossa strategia toteutuu ja ihmiset voivat hyvin – myös aivot.

Keski-Suomen hyvinvointialue on kuin jänis auton valoissa – pysähtynyt, vaikka pitäisi liikkua

Keski-Suomen hyvinvointialue seisoo tienhaarassa – ja nyt sen ylle loistavat valtion arviointimenettelyn kirkkaat ajovalot. Arviointiryhmä on antanut tiukan määräyksen: alijäämä ei saa kasvaa, palveluverkkoa on uudistettava ja kulujen on vähennyttävä vähintään 18,6 miljoonalla eurolla. Paine on kova – ja nyt katsotaan, löytyykö johtajuutta, joka kestää tämän valokeilan alla.

Valtion tuore selvitys kertoo, että Keski-Suomella on maan suurin alijäämä – lähes 1 200 euroa jokaista asukasta kohti. Ensi vuonna aluetta odottaa 58 miljoonan euron sopeutus, jolla luvataan turvata palvelut ja sovittaa toiminta valtion rahoitukseen. Hyvinvointialuejohtaja Jan Tolletin mukaan palveluihin ei käytetä enää enempää rahaa kuin mitä valtio antaa. Kuulostaa hallitulta, mutta todellisuudessa moni muutos tulee tuntumaan arjessa kipeästi.

Lisäksi on rehellisesti todettava, että osa ongelmista on itse aiheutettu. THL:n palvelutarvelaskenta perustuu diagnoositietoihin, joita Keski-Suomessa ei kirjattu oikein –Tämä virhe pienensi alueen rahoitusta jopa kymmenillä miljoonilla euroilla. Kyse ei ollut valtion virheestä, vaan omasta, joka maksoi asukkaille kovan hinnan. Tietojohtamisen ja raportoinnin puutteet ovat nyt näkyneet talousluvuissa.

Esitetyssä sopeutusohjelmassa puhutaan palvelujen turvaamisesta, mutta käytännössä se tarkoittaa terveysasemien ja pienten yksiköiden sulkemisia, henkilöstövähennyksiä ja palvelujen keskittämistä. Luhangan ja Multian sote-pisteet, useita pieniä hammashoitoloita ja neljä vanhushoivan yksikköä aiotaan sulkea. Osa neuvoloista yhdistetään tai siirtyy toisiin toimipisteisiin.
Nämä ratkaisut voivat tuoda säästöjä paperilla, mutta ne eivät paranna palvelujen saatavuutta – päinvastoin, ne heikentävät sitä.

Kun aluevaltuusto joulukuussa tekee päätöksen palveluverkosta, laskua ei saa maksatuttaa pienten kuntien asukkailla. Keskittäminen suuriin yksiköihin ei ole ratkaisu, jos se vie palvelut yhä kauemmaksi ihmisistä. Palvelujen pitää olla lähellä ja saavutettavia, ei vain diginä tai tunnin ajomatkan päässä.

Erityisesti ikäihmisten palveluissa on oltava tarkkana. Ympärivuorokautisen hoivan paikkoja aiotaan vähentää ja yhteisöllistä asumista lisätä, jotta Keski-Suomi saataisiin “maan keskiarvon tasolle”. Samalla kuitenkin moni vanhus jää yksin. Tämä ei ole pelkkä talouspäätös – se on inhimillinen kysymys siitä, miten kohtelemme niitä, jotka ovat tämän maakunnan rakentaneet. Palvelujen mittarina ei voi olla vain kustannustehokkuus, vaan myös ihmisarvo ja turva.

Professori Pekka Neittaanmäki on todennut, että tulevaisuuden hyvinvointialue menestyy vain, jos se johtaa tiedolla, hyödyntää digitalisaatiota ja kuuntelee henkilöstöään.
Tekoäly ja data eivät yksin ratkaise kaikkea, mutta ne voivat vapauttaa ammattilaisten aikaa siihen, mikä on tärkeintä: ihmisten kohtaamiseen.

Siksi on ratkaisevan tärkeää, että henkilöstöä kuullaan aidosti. Parhaat kehittämisideat syntyvät arjen työpisteissä, eivät kokoushuoneissa. Työntekijöiden ääni on nyt kuultava ennen kuin päätökset lyödään lukkoon.

Ja ennen kaikkea: nyt tarvitaan vahvaa poliittista ja operatiivista johtajuutta, joka uskaltaa katsoa virheitä silmiin, tehdä korjausliikkeitä ja kantaa vastuun.
Epäröinti on suurin riski. Jänis ei selviä valoissa jäämällä paikalleen – sen on loikattava.

Nyt on aika suunnata eteenpäin avoimuudella, tiedolla ja ihmisten arvostamisella.
Hyvinvointialueen tulevaisuus ei ratkea leikkaamalla, vaan oppimalla, kuuntelemalla ja johtamalla rohkeasti.