Luja, mutta
lempeä

Keskustan ryhmäpuheenvuoro 8.12 2025 valtuustossa

Talousarvion käsittely alkaa tänä vuonna tilanteessa, jossa valtionosuusjärjestelmän uudistus kaatui. Sen piti tuoda kunnille ennakoitavuutta ja vakautta – mutta nyt epävarmuus jatkuu ja järjestelmän puutteet jäävät voimaan.

Tämä tarkoittaa Äänekoskelle kahta asiaa:

1. Ratkaisut talouteemme eivät tule ulkopuolelta.
2. Jokainen oma päätöksemme on arvioitava entistä tiukemmin talouden kantokyvyn näkökulmasta.

Juuri tässä valossa henkilöstörakenteen muutokset nousevat tänä vuonna erityiseen tarkasteluun.

Talousarvio sisältää useita uusia päällikkö- ja asiantuntijatason nimikkeitä. Me kaikki tiedämme, ettei kyse ole pelkästä teknisestä päivityksestä – kyse on pysyvistä menolisäyksistä. Silti valtuustolle ei ole esitetty euromääräistä arviota kustannuksista eikä perustelua siitä, mitä lisäarvoa muutokset tuottavat.

Tämä on ongelmallista erityisesti siksi, että samaan aikaan opetuksesta ja kasvatuksesta vähennetään 11 henkilötyövuotta.
Varhaiset koulutusvuodet ovat lapsen elämän tärkein investointi – pienet luokkakoot, riittävät opettajaresurssit ja varhainen tuki ehkäisevät vaikeuksia ja säästävät kustannuksia myöhemmin.

Keskustan linja on selkeä:
Kun talous on tiukka, panostukset suunnataan lapsiin, opetukseen ja arjen palveluihin – ei hallinnon paisuttamiseen.
Jos on valittava koordinaattori tai opettaja, lapsi tarvitsee opettajaa.

On myös muistettava, että työterveyden kustannukset nousevat ensi vuonna merkittävästi, ja tämä lisää henkilöstömenojen ulkoista painetta. Tätä ei pidä kasvattaa hallinnollisilla lisäyksillä ilman avointa kustannusarviota.

Samalla työllisyysalueella kustannusriskit ovat kasvussa. Jos palvelutarve nousee eikä henkilöstö riitä, työttömyys pitkittyy ja kunnan maksuosuudet kasvavat. Työllisyys ei ole kuluerä – se on säästö- ja investointikysymys.

Sisäisen valvonnan raportti korostaa, että kaupungin suurimmat haasteet liittyvät tiedon kulkuun ja seurannan riittävyyteen. Tästä syystä on välttämätöntä, että kaikki nimikemuutokset ja organisaatiomuutokset tuodaan jatkossa valtuustolle kustannuksineen ennen päätöksiä, ei niiden jälkeen.

Arvoisa valtuusto, talousarvio ei kuitenkaan ole vain menolista – se kertoo siitä, millaista Äänekoskea rakennamme. Siksi haluamme nostaa esiin myös ne hankkeet, jotka vahvistavat tulevaisuuden uskoa:

– Älykkäät kylät – yhteisöllisyyttä ja palveluja lähelle ihmistä.
– Kiertotalouspuisto – elinvoimaa, työpaikkoja ja vihreää siirtymää.
– Hirvaskankaan kehitys – asumisen monipuolisuutta ja kasvua.
– Kotakennäs – uusia työpaikkoja ja yritystoimintaa.
– Uusi museo ja museotoiminnan uudistuminen – matkailua ja näkyvyyttä koko kaupungille.
– Uusi koulu – investointi lapsiin, hyvinvointiin ja tulevaisuuden vetovoimaan.

Keskustan valtuustoryhmä esittää kolme selkeää linjausta tulevaa työtä varten:

1. Nimikemuutosten kustannukset on tuotava valtuustolle avoimesti ennen päätöstä.
2. Opetuksen henkilöstöä ei tule vähentää ilman perusteellista vaikutusarviota lasten oppimiseen ja koulun arkeen.
3. Pysyvät menolisäykset hyväksytään vain, jos niiden konkreettinen hyöty kuntalaisille voidaan osoittaa.

Äänekosken vetovoima ei synny hallintokaavioista. Se syntyy kouluista, kyläyhteisöistä, yrittäjyydestä ja ihmisten uskosta huomiseen. Kun pidämme lapset, työn ja tulevaisuuden ykkösenä, rakennamme samalla koko kaupungin kestävän tulevaisuuden.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Keskustan Äänekosken valtuustoryhmä haluaa olla mukana rakentamassa kaupunkiamme vastuullisesti ja yhteistyöhakuisesti. Kiitämme kaupungin henkilöstöä, virkamiehiä ja valtuutettuja kuluneesta vuodesta. Toivotamme rauhaisaa joulua ja hyvää vuotta 2025.

Rauhaa ja odotusta – Joulua odotellessa

Marraskuun hämärä kietoo kylät ja kaupunginosat hiljaiseen viittaan. Päivät lyhenevät, ja usein tuntuu, että valo ehtii hädin tuskin nousta ennen kuin se jo jälleen katoaa. Silti tässä vuodenajassa on jotain erityistä – se pysäyttää ja antaa luvan olla rauhallisemmin. Kirkon kulmilla tämä näkyy konkreettisesti. Pihan lehdettömät puut, kirkon ikkunasta loistava lämmin valo ja penkille unohtunut kynttilälyhty kertovat, että ihmisten ajatukset ovat jo kääntymässä kohti adventtia ja joulua.

Samalla tavalla perheissä aletaan valmistautua. Ei vielä suurin askelin, vaan pienin, melkein huomaamattomin elein. Joku tuo sisään ensimmäiset havut oven pieleen, toinen etsii kaapista adventtikynttelikön, ja joku muistelee, mihin se viime vuonna saamansa kaunis joulukortti tuli talteen. Marraskuu on kirje joulun odotukseen – lempeä muistutus siitä, että valo on tulossa.

Adventin aika onkin kuin kirje meille kaikille. Se kertoo toivosta, rauhasta ja rakkaudesta, mutta myös pysähtymisestä. Kynttilöiden sytyttäminen on vanha perinne, joka kantaa sanomaa sukupolvelta toiselle. Kirkon kulmilla ensimmäinen adventtikynttilä sytytetään alttarille, mutta sama valo jatkuu perheiden kodeissa, kun lapset saavat sytyttää oman kynttilänsä keittiön pöydällä. Näin kirkon ja kodin välille piirtyy näkymätön silta.

Perheissä joulun odotus voi olla monenlaista. Toisille se on kiireistä touhua, lahjojen etsimistä ja leivonnaisten paistamista. Toisille taas hiljaista aikaa, jolloin pysähdytään muistelemaan läheisiä, jotka eivät enää ole mukana, tai jolloin otetaan puhelin käteen ja soitetaan ystävälle, jonka arkeen kaivataan piristystä. Kaikki tämä kuuluu joulun odotukseen, ja juuri siksi adventti on niin arvokasta aikaa. Se antaa luvan yhdistää menneen ja tulevan, kaipauksen ja ilon.

Kirje, jonka marraskuu meille kirjoittaa, voisi sanoa näin: “Älä kiirehdi ohitse. Pysähdy kirkon kulmille, istu alas keittiön pöytään, sytytä kynttilä. Katso lasta, puolisoa, ystävää tai naapuria silmiin ja kysy, mitä hänelle kuuluu. Anna valon kertoa, että joulu on tulossa – ei kiireen kautta, vaan rauhan ja läsnäolon.”

Kirkon kulmilla ja perheissä syttyy sama valo. Se ei ole pelkästään kynttilöiden loiste, vaan myös sydämen lämpö, joka leviää, kun jaamme sen muiden kanssa. Marraskuusta alkaa matka kohti joulua – matka, jossa jokainen pieni hetki on osa suurempaa tarinaa.