Keskustanaisten Keski-Suomen piiri muistuttaa, että tasa-arvo ei ole juhlapuheiden aihe, vaan tekoja ja päätöksiä arjessa. Valta ei ole vain asemaa, vaan vastuuta – ja sen on kuuluttava kaikille sukupuolesta riippumatta.
”Naisten on tuettava toisiaan yli puoluerajojen, sillä tasa-arvo ei etene yksin.”
– Sirkka-Liisa Anttila
Suomalaiset naisjohtajat ovat näyttäneet tietä omilla vahvuuksillaan. Anneli Jäätteenmäki rikkoi lasikaton ensimmäisenä naispuolisena pääministerinä ja osoitti, että johtajuus voi olla yhtä aikaa rohkeaa ja inhimillistä. Elsi Katainen vie maaseudun ja kestävän kehityksen ääntä Eurooppaan sitkeydellä ja arvopohjaisella otteella. Anne Kalmari tekee eduskunnassa merkittävää ja arvostettua työtä alueiden, koulutuksen sekä maa- ja metsätalouden puolesta, ja Sirkka-Liisa Anttila on vuosikymmenten ajan ollut rohkea suunnannäyttäjä naisten näkyvyyden ja tasa-arvon edistäjänä.
Heidän työnsä todistaa, että valta voi olla vastuullista, välittävää ja päättäväistä yhtä aikaa. Siitä huolimatta naiset jäävät yhä liian usein sivuun johtopaikoilta ja päätöksenteon näkyvistä. Myös mediassa ja julkisessa keskustelussa naisten asema ja ääni eivät saa ansaitsemaansa tilaa. Tasa-arvo ei etene yksin, vaan vaatii yhteistyötä ja keskinäistä tukea.
Keskustanaisten piiri painottaa, että naisilla tulee olla mahdollisuus näkyä ja vaikuttaa kaikilla päätöksenteon tasoilla. Mentorointia ja vertaistukea on lisättävä, jotta uusia tekijöitä nousee rohkeasti mukaan yhteiskunnalliseen vastuunkantoon. Johtajuuden tulisi perustua kuuntelemiseen, yhteistyöhön ja arvopohjaiseen ajatteluun – ei vastakkainasetteluun.
Meillä on esikuvia, mutta myös vastuu jatkaa heidän työtään. Tasa-arvoinen valta on vahvempi valta – ja sen on kuuluttava kaikille.
Keskustanaiset Keski-Suomen piiri
Leila Lindell, varapuheenjohtaja
Anne-Maria Perttula, puheenjohtaja
Tiistai 9.12 2025 oli musta ilta monille Keski-Suomen hyvinvointialueen asukkaille ja työntekijöille. Palveluverkkouudistus runnottiin läpi lukuisista muutosesityksistä huolimatta. Eniten sydämeeni ottaa ikäihmisten kohtalo niissä palveluasumisen yksiköissä, jotka suljetaan. Ihmiset siirretään pois omasta tutusta ympäristöstään – ja pahimmillaan erilleen omaisistaan.
Myös henkilöstön tilanne on karu: työpaikka voi siirtyä kymmenien tai jopa sadan kilometrin päähän tai päättyä kokonaan. Lisäksi moni määräaikainen työsuhde päättyy.
Asukkaita, kuntia ja järjestöjä kuultiin laajasti, mutta päätöksissä tämä ei juuri näkynyt. Monet kunnat tarjosivat ratkaisuja vuokriin ja toimitiloihin, monet luottamushenkilöt esittivät vaihtoehtoisia säästöjä, jotka olisivat tuoneet samat eurot mutta pienemmät haitat. Silti mikään ei muuttunut.
Kuultiin – mutta ei kuunneltu. Ja juuri siksi monella on nyt tunne näennäisosallistamisesta.
Samalla on kysyttävä: Miten hyvinvointialue pääsi tähän taloudellisesti kurjimpaan asemaan Suomessa? Liian pitkään olemme ajelehtineet ilman selkeää suuntaa. Päätöksiä ja toimintatapojen muutoksia on lykätty, ja poliittiset päättäjät – myös me – kannamme osamme vastuusta. Talouden annettiin valua kuukausi kuukaudelta heikommaksi, vaikka se oli selvästi nähtävissä.
Valtion arviointityöryhmän tulo alueelle oli kylmä suihku, mutta samalla välttämätön heräte. Se nosti esiin sen, mistä säästöt oikeasti syntyvät: prosesseista, toimintatavoista ja rakenteista – ei pelkästään palvelupisteitä sulkemalla. On täysin mahdollista tuottaa parempia palveluja pienemmin kustannuksin, jos toimintaa johdetaan fiksummin.
Merkkejä paremmasta on:
✔ Uuraisten esitystä sosiaalityön organisoinnista ei aikanaan kuultu – mutta nyt sama malli otetaan arviointityöryhmän suosituksesta käyttöön.
✔ Vanhusten palvelujen kokonaisuuden kehittämisestä on puhuttu vuosia – ja nyt hyvinvointialue pyytää kuntia mukaan asumisen kehittämistyöryhmään.
✔ Hoidon jatkuvuuden ja omalääkärimallin osalta vauhti vihdoin kiihtyy, vaikka samaan aikaan supistukset uhkaavat murentaa pohjaa.
Mutta siitä huolimatta:
Palveluverkon karsinnan toimeenpano on jo alkanut, ja nyt vastuu on meillä päättäjillä.
Meidän on varmistettava, että ihmisten palvelut turvataan – ajallaan, saavutettavasti ja inhimillisesti. Meidän on puututtava kaikkiin epäkohtiin nopeasti ja avoimesti.
Samalla on ohjattava organisaatiota suuntaan, jossa prosesseja ja rakenteita kehitetään, hallinnon kerroksia kevennetään ja toiminnan järkeistäminen tuottaa säästöjä – ilman että ihmisiä siirrellään kartalla tai palveluja heikennetään.
Tämä vaatii:
🤝 poliittista yhteistyötä yli rajojen,
🔍 aidosti tiedolla ohjattua valmistelua,
🧭 yhteisen suunnan sopimista jo ennen päätöksiä.
Vain näin kurssi saadaan korjattua ja palauttaa luottamus siihen, että asukkaita ei vain kuulla, vaan myös kuunnellaan.
