Miten eteenpäin – harmittavan päätöksen jälkeen?
Tiistai 9.12 2025 oli musta ilta monille Keski-Suomen hyvinvointialueen asukkaille ja työntekijöille. Palveluverkkouudistus runnottiin läpi lukuisista muutosesityksistä huolimatta. Eniten sydämeeni ottaa ikäihmisten kohtalo niissä palveluasumisen yksiköissä, jotka suljetaan. Ihmiset siirretään pois omasta tutusta ympäristöstään – ja pahimmillaan erilleen omaisistaan.
Myös henkilöstön tilanne on karu: työpaikka voi siirtyä kymmenien tai jopa sadan kilometrin päähän tai päättyä kokonaan. Lisäksi moni määräaikainen työsuhde päättyy.
Asukkaita, kuntia ja järjestöjä kuultiin laajasti, mutta päätöksissä tämä ei juuri näkynyt. Monet kunnat tarjosivat ratkaisuja vuokriin ja toimitiloihin, monet luottamushenkilöt esittivät vaihtoehtoisia säästöjä, jotka olisivat tuoneet samat eurot mutta pienemmät haitat. Silti mikään ei muuttunut.
Kuultiin – mutta ei kuunneltu. Ja juuri siksi monella on nyt tunne näennäisosallistamisesta.
Samalla on kysyttävä: Miten hyvinvointialue pääsi tähän taloudellisesti kurjimpaan asemaan Suomessa? Liian pitkään olemme ajelehtineet ilman selkeää suuntaa. Päätöksiä ja toimintatapojen muutoksia on lykätty, ja poliittiset päättäjät – myös me – kannamme osamme vastuusta. Talouden annettiin valua kuukausi kuukaudelta heikommaksi, vaikka se oli selvästi nähtävissä.
Valtion arviointityöryhmän tulo alueelle oli kylmä suihku, mutta samalla välttämätön heräte. Se nosti esiin sen, mistä säästöt oikeasti syntyvät: prosesseista, toimintatavoista ja rakenteista – ei pelkästään palvelupisteitä sulkemalla. On täysin mahdollista tuottaa parempia palveluja pienemmin kustannuksin, jos toimintaa johdetaan fiksummin.
Merkkejä paremmasta on:
✔ Uuraisten esitystä sosiaalityön organisoinnista ei aikanaan kuultu – mutta nyt sama malli otetaan arviointityöryhmän suosituksesta käyttöön.
✔ Vanhusten palvelujen kokonaisuuden kehittämisestä on puhuttu vuosia – ja nyt hyvinvointialue pyytää kuntia mukaan asumisen kehittämistyöryhmään.
✔ Hoidon jatkuvuuden ja omalääkärimallin osalta vauhti vihdoin kiihtyy, vaikka samaan aikaan supistukset uhkaavat murentaa pohjaa.
Mutta siitä huolimatta:
Palveluverkon karsinnan toimeenpano on jo alkanut, ja nyt vastuu on meillä päättäjillä.
Meidän on varmistettava, että ihmisten palvelut turvataan – ajallaan, saavutettavasti ja inhimillisesti. Meidän on puututtava kaikkiin epäkohtiin nopeasti ja avoimesti.
Samalla on ohjattava organisaatiota suuntaan, jossa prosesseja ja rakenteita kehitetään, hallinnon kerroksia kevennetään ja toiminnan järkeistäminen tuottaa säästöjä – ilman että ihmisiä siirrellään kartalla tai palveluja heikennetään.
Tämä vaatii:
🤝 poliittista yhteistyötä yli rajojen,
🔍 aidosti tiedolla ohjattua valmistelua,
🧭 yhteisen suunnan sopimista jo ennen päätöksiä.
Vain näin kurssi saadaan korjattua ja palauttaa luottamus siihen, että asukkaita ei vain kuulla, vaan myös kuunnellaan.
