Keski-Suomen hyvinvointialue elää vaikeaa aikaa. Talous natisee, henkilöstö uupuu ja palveluverkkoa esitetään supistettavaksi.
On silti syytä muistaa, että vielä muutama vuosi sitten Keski-Suomi oli yksi maan edistyksellisimmistä alueista. Tuolloin menestys perustui tiiviiseen yhteistyöhön sairaanhoitopiirin, kuntien ja perusterveydenhuollon kanssa sekä selkeään johtamiseen. Tämä ei ole kadonnut – suuntaa on vain korjattava.
Englannin NHS-järjestelmän tuore tutkimus osoittaa, että terveysasemien keskittäminen ei automaattisesti paranna laatua tai tehokkuutta. Potilastyytyväisyys laski, kun palvelut etääntyivät ja henkilöstö väheni. Laadun heikkeneminen johtui ennen kaikkea henkilöstörakenteen ja saavutettavuuden heikentymisestä, ei yksikkökoon kasvusta.
Juuri tässä on hyvä opetus Keski-Suomelle. Maakunta on laaja ja ikääntyvä. Liiallinen keskittäminen lisää matkoja, pidentää hoitoon pääsyä ja kasvattaa kustannuksia. Kestävä ratkaisu ei ole lähipalvelujen alasajo, vaan palvelujen saavutettavuuden parantaminen ja henkilöstön tukeminen.
Keski-Suomi voi nousta takaisin edelläkävijäksi, jos se tekee muutaman harkitun valinnan.
Lähipalvelujen perusrakenne on säilytettävä ja sitä on vahvistettava liikkuvilla palveluilla sekä digitaalisilla ratkaisuilla, jotta palvelut pysyvät lähellä ihmisiä.
Samanaikaisesti henkilöstön työedellytyksiä on parannettava, sillä laatu syntyy osaavista tekijöistä, ei hallintokaavioista.
Hallintoa tulee keventää ja yhteistyö kuntien, järjestöjen ja kumppanuuksien kanssa on palautettava aiemmalle vahvalle tasolle, sillä se oli Keski-Suomen menestyksen perusta.
Lisäksi hyvinvointialue tarvitsee hybridimallin, jossa lähipalvelut, etäpalvelut ja liikkuvat tiimit toimivat yhdessä, ja kaiken toiminnan tulee perustua ajantasaiseen ja avoimeen tiedolla johtamiseen.
Keski-Suomi voi jälleen olla edelläkävijä, mutta se vaatii päätöksiä, joissa ihminen ja henkilöstö asetetaan organisaatiokaavioiden edelle. Yhteistyö kuntien kanssa on palautettava vahvaksi, ja koko alueen elinvoima on nähtävä yhteisenä tavoitteena. Tämä tie on mahdollinen, ja se on valittava.
Hyvinvointialueiden on pakko sopeuttaa talouttaan – se on selvää. Keski-Suomen hyvinvointialueella 18,6 miljoonan euron säästötavoite ei ole valinta, vaan velvoite. Mutta tapa, jolla tämä toteutetaan, on meidän jokaisen arkea koskettava kysymys.
Säästäminen ei saa tarkoittaa sitä, että hoitoon ei pääse tai että ihmiset jäävät yksin. Talouden tasapainotus on tehtävä viisaasti – ei mekaanisesti palveluja karsimalla, vaan rakenteita uudistamalla.
Talouden tasapainottaminen ei saa johtaa siihen, että hoitoon pääsy vaikeutuu tai ihmiset jäävät yksin. Leikkaukset peruspalveluista voivat aiheuttaa pidemmällä aikavälillä suurempia kustannuksia – niin euroina kuin inhimillisesti.
Pihtiputaan mummo kertoi pelkäävänsä, että ei pääse lääkäriin – ei ainakaan ajoissa, eikä ainakaan ilman pitkää ja kallista taksimatkaa. Tämä huoli ei ole turha. Se on todellisuutta monelle. Meidän velvollisuutemme on tehdä päätöksiä, jotka eivät lisää epävarmuutta tai yksinäisyyttä vaan tuovat turvaa arkeen.
Keskustan piirinä emme hyväksy mallia, jossa palveluverkko typistetään laskentataulukoilla ja todellisuus unohtuu. Jos säästöpaperissa lukee miinus, mutta arjen hoitoketjut katkeavat, syntyy vain uusia kustannuksia – inhimillisiä ja taloudellisia.
Tarvitsemme kokonaisvaltaisen ohjelman, joka uudistaa hallintoa, hyödyntää digitalisaatiota ja panostaa ennaltaehkäisevään työhön. Myös kuntien, järjestöjen ja yritysten osaamista on hyödynnettävä nykyistä paremmin. Kumppanuusmalli voisi tuoda säästöjä ja parantaa palvelujen laatua.
Keskustan Keski-Suomen piirinä esitämme, että jokaiselle turvataan vähintään soteaseman tasoiset palvelut enintään 30 minuutin matkan päässä. Jokaisessa kunnassa on säilyttävä vähintään yksi vanhusten hoivayksikkö. Korvaavat palvelut – kuten kotiin vietävät – on oltava tiedossa ennen lopullisia päätöksiä.
Omalääkärimalli, myös ammatinharjoittajaratkaisuin, on otettava käyttöön koko hyvinvointialueella vuoden 2026 loppuun mennessä. Ratkaisu parantaa hoidon jatkuvuutta ja säästää kustannuksia.
Talous on tasapainotettava, mutta niin, että palvelut säilyvät ja ihmiset tulevat kohdatuksi. Pihtiputaan mummon kaltaisia ääniä ei pidä ohittaa. Lähipalvelut eivät ole menneisyyttä – ne ovat osa kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta.
Jouko Nykänen
aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja
Leila Lindell
aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtaja
