Marke Tuomisen mielipidekirjoituksessa (SSL 26.3.2025 verkkolehti) väitetään, että ryhmäkokojen pienentäminen johtaisi kyläkoulujen sulkemiseen. Näin ei tarvitse olla eikä näitä saa asettaa vastakkain. Tärkeintä on lapsen etu, ei koulujen välinen vastakkainasettelu.
Äänekosken kaupunginvaltuusto hyväksyi 10.11.2025 kokouksessa perusopetuksen ryhmäkokoa koskevan valtuusto aloitteen käsittelyn yhteydessä yksimielisesti toivomusponnen muodossa selkeän linjauksen: ”Koulunmäen ja Suolahden yhtenäiskoulujen 1.–2. luokissa ryhmäkoko saa olla enintään 20 oppilasta. Tähän tulee varata riittävät resurssit. Lisäksi yhdysluokissa pitää olla riittävästi tukea.”
Tämä valtuuston toivomusponsi päätös perustuu tietoon ja vahvaan tahtotilaan valtuustossa. Myös laaja hyvinvointikertomus kertoo, että lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja tuen tarve kasvaa. Juuri alkuopetuksessa tuki on kaikkein tärkeintä.
Siksi on aiheellista kysyä: miksi nyt tehdyissä ratkaisuissa suunta näyttää olevan toinen?
Pienet kyläkoulut ovat monelle lapselle hyvä ja turvallinen paikka oppia. Niiden arvo on tärkeä. Mutta samalla on huolehdittava, että myös suuremmissa kouluissa lapsi saa riittävästi huomiota ja tukea. Kyse ei ole siitä, valitaanko kyläkoulut tai isot koulut. Kyse on siitä, että jokaisella lapsella on oikeus saada tukea koulusta riippumatta.
Tiedän kyllä, että rahaa ei ole rajattomasti, mutta valtuuston tahtotilaa ei voi sivuuttaa. Päätöksessä on jo linjattu, että resurssit pitää turvata. Talouden näkökulmasta asiaa valmistellessa olisi syytä muistaa, että numeroiden sijaan muistettaisiin etenkin kouluasioista päätettäessä lasten tulevaisuus. Äänekosken talous ei ole sellaisessa ahdingossa, että olisimme tältä osin pakkotilanteessa. Tärkeintä on arvona pitää, että huolehdimme myös lasten tulevaisuuteen vaikuttavista asioista.
Mielipiteeni on, että tarvitsemme ratkaisuja, joissa: säilytetään toimivat lähipalvelut ja pidetään ryhmäkoot sellaisina, että opettajalla on aikaa kohdata jokainen lapsi. Lopulta kysymys on yksinkertainen: Toimimmeko lasten tarpeiden mukaan vai annammeko rakenteiden ohjata liikaa päätöksiä?
Äänekosken opetus- ja kasvatuslautakunta on 19.3.2026 päättänyt 1–6 luokkien ryhmäkoista lukuvuodelle 2026–2027. Päätös on selkeästi lautakunnalta arvovalinta siitä, miten suhtaudumme lasten ja nuorten tulevaisuuteen ja samalla myös käytössä olevaan mm. laajan hyvinvointikertomuksen tietoon.
Laaja hyvinvointikertomus antaa selkeän, vahvan ja huolestuttavan viestin: lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy, mielenterveyden haasteet kasvavat ja yhä useampi tarvitsee tukea arjessa ja oppimisessa. Silti päätöksessä hyväksytään suunta, jossa ryhmäkoot kasvavat erityisesti isoissa yksiköissä.
Opetus- ja kasvatuslautakunnan päätöksessä on räikeä ristiriita tietoon nähden. Kun ryhmäkoot kasvavat, opettajan mahdollisuus kohdata jokainen oppilas heikkenee. Juuri silloin, kun tuen tarve kasvaa, vähennämme käytännössä aikaa per lapsi. Tämä ratkaisu on suoraan vastoin sitä, mitä hyvinvointikertomus meille kertoo: varhainen tuki on ratkaisevaa.
Kyse ei ole pelkästään opetuksesta vaan myös kaupungin hyvinvointipolitiikasta.
Erityisen huolestuttavaa on koulujen välinen eriytyminen. Yhdessä koulussa ryhmäkoot nousevat yli 20 oppilaan, toisessa pysytään selvästi pienemmissä ryhmissä. Tämä huomio herättää vakavan kysymyksen lasten yhdenvertaisuudesta. Jokaisella lapsella tulisi olla yhtäläinen oikeus oppimiseen ja tukeen eikä postinumeroon sidottu kohtaloon.
Opetus- ja kasvatuslautakunnan äänestyspäätöksessä asiasta korostui myös poliittinen jakolinja. Ainoastaan keskustan edustajat toivat esiin huolen sekä ottivat vakavasti ryhmäkokojen kasvun ja sen vaikutukset lasten hyvinvointiin. He näkivät sen, minkä hyvinvointikertomuskin osoittaa: olemme tilanteessa, jossa ennaltaehkäisyyn panostaminen on välttämätöntä, ei valinnaista.
Valitettavasti näyttää siltä, että vain keskustalaiset lautakunnan jäsenet ymmärsivät tilanteen vakavuuden nuorten tulevaisuuden kannalta. Muut päätyivät ratkaisuun, jossa lyhyen aikavälin talous painoi enemmän kuin pitkän aikavälin hyvinvointi.
Tämä on vaarallinen tie. Kokemus ja tutkimus osoittavat, että jos lasten haasteisiin ei puututa ajoissa, ne kasaantuvat ja tulevat myöhemmin moninkertaisesti kalliimmiksi, niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Säästö perusopetuksessa voi tarkoittaa kasvavia kustannuksia lastensuojelussa, erikoissairaanhoidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä ja siten vaikutukset voivat olla merkittäviä lasten tulevaisuudelle
Kunnan tehtävä ei ole vain järjestää opetusta tehokkaasti. Sen tehtävä on turvata jokaisen lapsen mahdollisuus kasvaa, oppia ja voida hyvin.
Siksi katse kääntyy nyt kaupunginhallituksen 30.3.2026 kokoukseen .
Kaupunginhallituksella on mahdollisuus ja vastuu käyttää otto-oikeuttaan ja ottaa asia uudelleen käsittelyyn. Tämä ei ole pelkkä hallinnollinen keino, vaan viesti siitä, että lasten ja nuorten hyvinvointi asetetaan aidosti etusijalle.
Jos hyvinvointikertomuksen vahva viesti halutaan ottaa tosissaan, nyt on oikea hetki toimia.
Äänekoskella on vielä mahdollisuus korjata suunta. Mutta se edellyttää rohkeutta tehdä myös pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja, jotka kantavat pidemmälle kuin seuraava budjettivuosi.
Kysymys ei ole siitä, kuinka monta oppilasta mahtuu luokkaan. Kysymys on siitä, kuinka moni lapsi jää huomaamatta. Meillä ei ole varaa säästää lasten tulevaisuuteen vaikuttavasta aisasta.
Leila Lindell
maakuntaneuvos, kaupunginvaltuuston jäsen (kesk)
