Luja, mutta
lempeä

Älä anna populismin harhauttaa

Älä anna populismin harhauttaa!

Tiedotusvälineet ovat olleet ja tulevat olemaan lähiviikkoina pullollaan vaaleihin liittyviä kannatusmittauksia ja vaalien tulosten ennakointia. Äänestäjien ratkaisuja johdatellaan gallupein, moni haluaa olla voittajan puolella. Varsinainen sisältö siitä mitä kukin puolue todellisuudessa ajaa unohtuu.

Edellisissä eduskuntavaaleissa Keskusta oli teemalla Suomi kuntoon. Lähtötilanne Kokoomuksen johtaman hallituksen jäljiltä, jossa olivat myös SDP, KD, Vasemistoliitto ja Vihreät, oli todella vaikea. Talous oli kuralla ja lähtötilanne Sipilän hallituksella oli saada Suomi konkurssin partaalta nousuun.

Keskustan johdolla on tehty, mitä viime vaaleissa luvattiin. Suomi on laitettu kuntoon. 140 000 perheessä arki on muuttunut, kun ainakin toinen vanhemmista on saanut työtä. Työllisyyden kasvun myötä julkinen talous on vihdoinkin tasapainossa. Talouden oikenemisen myötä on myös tehty tekoja kaikista heikompiosaisten puolesta. Takuueläkettä on korotettu kolme kertaa, lääkekattoa laskettu ja pienimpiä sairaus- ja vanhempainpäivärahoja korotettu yhteensä noin sadalla eurolla kuukaudessa.

Osa suomalaisista odotti Keskustalta enemmän ja nopeammin. Nyt vasemmistopuolueet SDP, VAS, Vihreät meuhaavat ylisuurilla lupauksillaan ja eivät kerro millä me suomalaiset heidän lupaamansa asiat pystymme rahoittamaan. Tästä syystä äänestäjän on oltava varuillaan ja myös tarkkana. Huhtikuun vaaleissa ratkaistaan Suomen tulevaisuus. Myös se onko elämää ja millaista maaseudulla ja kehäkolmosen ulkopuolella.

Nyt kun julkinen talous on kunnossa, Keskusta haluaa kohentaa lapsiperheiden asemaa ja vanhushoivaa, korottaa takuueläkettä ja vahvistaa perusturvaa.

Onkin välttämättömyys, että edelleen panostettaisiin työllisyyden vahvistamiseen, koska se on paras tapa pitää huolta hyvinvointiyhteiskunnasta ja rahoittaa myös meille kaikille tärkeä sosiaaliturva. Joka kerta, kun 35 000 suomalaista pääsee töihin, syntyy vähintään miljardi euroa hyödynnettäväksi palveluihin kuten pienten lasten kouluarkeen tai poliisien määrän kasvattamiseen. Tästä syystä Keskusta pitää työllisyydestä huolehtimista seuraavankin hallituksen kärkitavoitteena.

Keskusta on puolueista ainoa, joka haluaa pitää koko laajasta Suomesta huolta ja arvostaa kotimaista ruokaa. Tämän saavuttaminen edellyttää tekoja tasapainoisen aluekehityksen ja suomalaisen maatalouden puolesta.

Kevään vaalikeskusteluissa myös suomalaiset metsät ovat avainasemassa, josta saatava raaka-aine teollisuudelle on meille äänekoskelaisille ja koko Keski-Suomelle tärkeää. SDP:n ja vihreiden johdolla puunkäyttöä vähennettäisiin nykyisestä. Se tarkoittaisi metsistään elävälle Suomelle sellaista näköalattomuutta. Tätä ei voi hyväksyä.

Keskustalla on Keski-Suomessa 14 todella osaavaa eduskuntavaaliehdokasta. Mauno Vanhala on äänekoskelaisille tuttu lääkäri, työskentelihän kymmenisen vuotta täällä. Kansanedustaja Aila Paloniemi on suorittanut Äänekoskella lukion sekä kansanedustaja Petri Honkosen mummo ja vaari asuvat Äänekoskella. Heillä kaikilla on osaamista, verkostot sekä vahvat siteet ja halu vaikuttaa myös Äänekosken eteen.

On uusien Suomen arvoisten tekojen aika.

Leila Lindell

maakuntaneuvos

Äänekoski

Nyt tarvitaan suoraselkäisiä päättäjiä

Sotea on hämmennetty jo vuosikymmenten ajan usean eri hallituksen toimesta. Ja joka kerta eripura hallituksen ja opposition välillä on ilmeinen.  Kysyä voikin, puuttuuko meiltä suoraselkäiset päättäjät, jotka osaisivat katsoa koko Suomen etua, eivätkä vaalit toisensa jälkeen sortuisi napsimaan yksittäisiä irtopisteitä itselleen seuraavia vaaleja varten.

Uudistuksessa on riskinsä, mutta vielä suurempi riski on, jos uudistusta ei saada maaliin, tai se pitkittyy tarpeettomasti. Jos uudistus nyt pysähtyisi, se aiheuttaisi monessa kunnassa hämmentävän tai jopa kestämättömän tilanteen. Juna on lähtenyt liikkeelle ja monet kunnat painavat hätäjarrua ja yksityistävät sosiaali- ja terveyspalveluitaan valtavalla vauhdilla. Tästä syystä Sote -uudistuksen lainsäädännöllä rajattu kehitys on ehdottomasti parempi kuin palvelujärjestelmän villi kehitys.

Vaaralliseksi nykytilanteen tekee myös se, että kunnilta on loppunut mielenkiinto satsata perusterveydenhuollon kehittämiseen, koska perusterveydenhuolto siirtyy niiltä pois. Kunnissa ajatellaan helposti, että mitä enemmän perusterveydenhuoltoon satsataan, sitä enemmän kuntia rangaistaan pienemmillä valtionosuuksilla tulevaisuudessa. Tämä on minusta erittäin epäoikeudenmukaista ja jopa vaarallista siirryttäessä ­asteittain tulevaan malliin

Sote -uudistuksessa on joka tapauksessa väistämättä edessä kilpailutilanne, jolloin kunnilta mahdollisesti maakunnille siirtyvän perusterveydenhuollon pitää olla mahdollisimman kilpailukykyinen. Tämä edellyttää, että kunnat panostaisivat perusterveydenhuoltoon ja kehittäisivät toimintaansa. Yksityissektorilla tämä asia on huomattu ja siellä sote – puolen kuntamarkkinoita vallataan varsin ketterillä tavoilla.

Edellinen suuri muutos terveydenhuollossa tapahtui vuonna 1972, kun Kansanterveyslaki astui voimaan vuonna 1972. Kuntien kannalta lain voimaantulossa ongelmallisinta oli se, etteivät kunnat olleet valmistautuneet siihen kunnolla. Lääninhallituksiin oli perustettu sosiaali- ja terveydenhuollon osastot ohjaamaan voimavaroja oikeisiin kohteisiin valtion budjetin rajoissa. Pienten kuntien piti perustaa kuntainliitoja, jotta palvelut voitiin taata lain mukaisesti. Ääneseudullakin oli tuolloin viiden kunnan yhteinen kuntainliitto, jonka perustamisessa oli hyvin suuria vaikeuksia. Eripuraisuus johti myöhemmin siihen, että Konnevesi irtautui kuntainlitosta. Mitä tästä opittiin. Ei mitään.

Nyt tarvitaan päättäjiltä sekä kunnissa että eduskunnassa suoraselkäisyyttä katsoa koko Suomen etua. Kuntalaisen näkökulmasta nyt on jo kiire yhdistää sote maakunnan tasoiseksi toiminnaksi.

On selvää, että tällainen uudistus aiheuttaa voimakkaita tunteita ja ristiriitoja. Onkohan meillä unohdettu se tosiasia, että hallinto on ihmistä varten eikä ihminen hallintoa varten.

Leila Lindell

maakuntaneuvos

Äänekoski