Epävarmoissa talousnäkymissä ja niukkenevien resurssien maailmassa tarvitaan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arviointia ja parantamista. Tämä on tärkeää etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa, nyt kun uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Hyvinvointialueella onkin tärkeää kuunnella henkilöstöä ja ottaa heidän kehitysideansa avoimesti vastaan.
Tuloksellisuus tarkoittaa muutakin kuin palveluiden taloudellisesti järkevää järjestämistä. Sitä on määritelty kykynä ”onnistua palveluiden järjestämisessä taloudellisesti, vaikuttavuuden, palveluiden laadun, toimintaprosessien sujuvuuden sekä henkilöstön aikaansaannoskyvyn suhteen.” Tällöin ei mitata pelkästään rahaa tai suoritteita, vaan tärkeintä on lopputulos: kuinka paljon ja kuinka vaikuttavia ja laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita pystytään tuottamaan.
Tämä tarkoittaa, että henkilöstön hyvinvointiin pitää kiinnittää huomiota. Ylläpidetään turvallista työympäristöä ja toimivia työprosesseja, joiden avulla saadaan aikaan tyytyväisiä potilaita ja asiakkaita. Teot ja tuloksellisuus syntyvät arkityössä ja henkilöstön arjen innovaatioista ja kehitysideoista. Koulutettu henkilöstö haluaa aidosti kehittyä työssään ja parantaa tuloksellisuutta.
Siksi juuri oman työn kehittämiseen ja innovaatioihin on kannustettava ja luotava järjestelmiä. Tuloksellisen työn takana kun on aina osaava ja motivoitunut henkilöstö – he tuottavat palvelun ja tekevät vaikutuksen. Kuntasektorilla on opin ottamisen paikka teollisuudelta siinä, kuinka henkilöstön innovaatiot hyödynnetään. Harmi, että kuntasektori hyödyntää uusia toimintatapoja hitaasti ja muutokset etenevät kilpikonnan vauhtia. Katalysaattorina asialle pitäisi olla talouden tiukka aika ja uuden hyvinvointialueen muodostaminen. Nyt on tärkeää viedä tätä asiaa vauhdilla eteenpäin.
Loppu ikäsyrjinnälle – tilalle sukupolvien yhteistyötä
Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita suomalaisia on jo puolitoista miljoonaa eli yli 44 prosenttia 15–64-vuotiaasta väestöstä. Kyse ei ole pelkästään vanhuksista vaan joukosta terveitä, hyvinvoivia, energisiä, kolmatta elämäänsä aloittavia ihmisiä, jotka ovat nähneet ja kokeneet paljon. Tutkimusten mukaan 65–74-vuotiaiden ikäryhmällä on myös suurin nettovarallisuus.
Miksi näin vaikutusvaltainen väestönosa jatkuvasti tehdään näkymättömäksi? On surullista, että tästä ryhmästä puhuttaessa korostuvat pääosin pelkästään sairaudet, kärsimykset, hoivan tarve ja velvollisuus uhrautua ruuhkavuosia elävien ja perintöä odottavien jälkeläisten vuoksi.
Ikäihmisiä käsitellään massana ”vanhustyö”-otsikon alla. Työurien jatkamisen tarpeesta ja eläkeiän nostamisesta on puhuttu vuosikausia, silti Suomessa ikäsyrjintä on todellisuutta.
Tarvitaan muutosta. Poliittisessa keskustelussa seitsemänkymppiset ja sitä vanhemmat tungetaan kestävyysvaje-nimen alle, vaikka tämän päivän 80-vuotias on usein uusi 60-vuotias fyysiseltä kunnoltaan. Maailman ja työelämän muuttuessa on haettava ratkaisuja siihen, miten työurien jatkumista helpotetaan. On puhuttava sellaisen johtamisen puolesta, jossa erilaiset kyvyt tukevat toisiaan.
Keski-iän ylittäneet työntekijät tarvitsevat apua digitalisaation hallintaan, kun taas työuransa alkuvaiheessa olevat kokemuksesta kumpuavia neuvoja epävarmuuden ja hankalien tilanteiden käsittelyyn. Molemmilla on toisilleen annettavaa ja kaikki voittavat. Yritykset, jotka ymmärtävät tämän syvällisesti ovat kestävällä pohjalla. Yhteistyö on kaiken tekemisen ja työyhteisössä koetun hyvinvoinnin kulmakivi.
Asennevinoutumat lähtevät korjautumaan, kun asiasta syntyy keskustelua. Onkin syytä kuunnella herkällä korvalla myös meitä kolmatta elämäämme eläviä ja mitä sanottavaa meillä on. Tolkun toimintaa on, että eri ikäiset yhdessä etsimme sinnikkäästi ratkaisuja ja haemme erottavuutta tärkeillä asioilla, jotka tällä hetkellä on painettu marginaaliin.
Kuullaan ja kuunnellaan eri-ikäisiä ja vahvistetaan osallisuutta ja osallistamista päätöksenteossa. Tähän meillä on mahdollisuudet uuden Keski-Suomen hyvinvointialueen muodostumisen yhteydessä. Ja kunhan vielä muistamme Ken Blanchardin viisaat sanat: ”kukaan meistä ei ole niin fiksu, kuin me kaikki yhdessä.”
