Luja, mutta
lempeä

Jäätävä helvetti – Remes kirjoitti varoituksen, joka toteutuu silmiemme edessä

“Sivilisaatio on vain kolmen lämpimän aterian päässä kaaoksesta.”

— brittihistorioitsija Oswald Spengler

Lähes kymmenisen vuotta sitten ostamani Ilkka Remeksen romaani Jäätävä helvetti herätteli vahvoja tunteita. Se oli jännittävä, mutta samalla pelottava tarina siitä, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan peruspilarit romahtavat. Nyt, kun uutisissa puhutaan kyberuhista, sähkökatkoista, ilmatilaloukkauksista, drone uhkista tärkeiden infrojen yllä ja varautumisesta, huomaan ajattelevani, kuinka kaukonäköinen Remes olikaan.

Kirjassa Suomi joutuu keskelle kriisiä, jossa energiahyökkäys pysäyttää koko maan. Sähköt katkeavat, tietoliikenneverkot kaatuvat, kaupat ja pankit sulkeutuvat, ja kylmyys valtaa kodit. Se, mikä eilen tuntui fiktiolta, kuulostaa tänään pelottavan mahdolliselta.

Remes kirjoitti romaanin jo ennen kuin puhuttiin hybridiuhista tai energiaturvallisuudesta nykyisessä mittakaavassa. Hän näki, että moderni yhteiskunta on hauras – ja että sen todellinen heikkous ei ole tekninen, vaan inhimillinen. Kun sähkö loppuu ja luottamus katoaa, yhteiskunta horjuu hetkessä.

Turvallisuus on yhteinen asia

Remeksen viesti on selvä: turvallisuus ei ole viranomaisten yksinoikeus, vaan meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Kriisissä ei auta odottaa apua muualta, vaan silloin mitataan yhteisön kyky pitää huolta toisistaan.

Tämä on sanoma, joka koskee myös meitä kaikkia ja etenkin meitä kotikaupungissani Äänekoskella. Olemme teollisuuskaupunki, jossa energia, infra ja logistiikka ovat arjen selkäranka. Samalla olemme riippuvaisia monista järjestelmistä, jotka voivat häiriintyä. Siksi meidän on syytä kysyä: kuinka hyvin olemme varautuneet – niin kotona, kouluissa, työpaikoilla kuin kaupungin tasolla?

Tiedämmekö, mitä tehdä pitkittyneen sähkökatkon aikana? Onko meillä kotona ruokaa ja vettä muutamaksi päiväksi? Ja ennen kaikkea – tunnemmeko toisemme niin, että apu ja tieto kulkevat, jos järjestelmät eivät toimi?

Meillä on Suomessa ja etenkin pienissä kunnissa yhteisöt – pidetään se sellaisena

Meillä on pienissä kunnissa ja esimerkiksi kotikunnassani Äänekoskella paljon vahvuuksia: yhteisöllisyyttä, talkoohenkeä ja rohkeutta tarttua toimeen. Ne ovat juuri niitä arvoja, jotka kriisissä ratkaisevat.

Luottamus naapuriin, ystävällinen sana kaupan kassalla ja valmius auttaa heikompaa voivat olla tärkeämpiä kuin mikään varavoimala.

Samalla on tärkeää, että myös kunnat ja sen eri toimijat jatkavat varautumisen kehittämistä.

Pelastustoimi, sosiaalipalvelut, koulut ja yritykset ovat osa samaa turvaverkkoa. Keskustelua turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta on syytä käydä avoimesti – ei pelon, vaan viisauden kautta. Ei kuitenkaan sinisilmäisesti kaikkeen luottaen.

Remes kirjoitti tarinan, mutta todellisuuden kirjoitamme itse.

Jäätävä helvetti muistuttaa, että vahva yhteiskunta ei rakennu vain teknologian tai infrastruktuurin varaan – se rakentuu ihmisten välisestä luottamuksesta ja halusta kantaa vastuuta toisistaan.

Turvallisuus ei synny sattumalta. Se syntyy siitä, että pidämme toisistamme huolta – myös tänään, ei vasta kriisin tullen.

Nuorten hyvinvointi Äänekoskella – luvut velvoittavat tekoihin

THL:n uusin Kouluterveyskysely 2025 kertoo, että suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin. Silti erot kasvavat iän myötä, ja erityisesti yläkoululaisilla ja toisen asteen opiskelijoilla näkyy kuormitusta, univajetta ja yksinäisyyttä.

Äänekoskella on syytä olla ylpeä siitä, että kouluilmapiiri on parantunut ja tyytyväisyys koulunkäyntiin on noussut. Tämä kertoo siitä, että opettajien ja kasvatusalan työntekijöiden panos näkyy lasten arjessa. Samalla meillä on edelleen haasteita: kouluruokailun väliin jättävät erityisesti ammatillisen oppilaitoksen nuoret, omaa terveydentilaansa huonoksi kokevien osuus on merkittävä ja työrauha kouluissa kaipaa vahvistusta.

Se, että ”monella menee ihan hyvin”, ei voi olla ainoa tavoitteemme. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee arjen, jossa on turvaa, lepoa, liikuntaa, ravintoa ja osallisuutta.

Mitä siis tarvitaan Äänekoskella?

• Varhainen tuki on oltava saatavilla viiveettä: koulupsykologeja ja kuraattoreita tarvitaan lisää.
• Arjen peruspilarit kuntoon: houkutteleva koululounas, mahdollisuus aamupalaan koululla ja liikunta osaksi koulupäivää.
• Työrauha ja kiusaamisen ehkäisy on syytä saada yhtenäiseksi järjestelmäksi kaikissa kouluissa.
• Erityishuomio siirtymiin: toisella asteella tarvitaan yhteiset hyvinvointimittarit ja varhaisen tuen malli.
• Ja ennen kaikkea: kun THL julkaisee Äänekosken tarkat luvut 25.9., ne on hyvä käsitellä kun kaupunkistrategiaa päivitetään valtuustossa ja lautakunnissa, ei vain otettava tiedoksi.

Investointi nuorten hyvinvointiin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin – oppimisessa, yhteisöllisyydessä ja vähentyneissä korjaavissa kustannuksissa. Nuorten hyvinvointi on koko Äänekosken vetovoiman ja tulevaisuuden perusta.

“Kun pidämme huolta nuoristamme tänään, he pitävät huolta meistä huomenna.”