Luja, mutta
lempeä

Keski-Suomi tarvitsee johtajuutta, ja tekoja – ei enää uusia suunnitelmia

Lokakuussa 2025 julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvio on pysäyttävää luettavaa. Raportti on osa valtioneuvoston ohjausjärjestelmää, ja sen tarkoitus on tuottaa puolueetonta tietoa siitä, miten hyvinvointialueet ovat onnistuneet järjestämään lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja turvaamaan taloutensa.

Keski-Suomen kohdalla raportti toimii ennen kaikkea varoituksena. Se osoittaa, että vaikka suunta on oikea, tahti on liian hidas ja toimeenpano ontuu. Hyvinvointialueen talous on kääntynyt jyrkkään alamäkeen, henkilöstöpula syvenee ja peruspalvelut ovat joutuneet koetukselle. Keski-Suomen asukaskohtainen alijäämä on maan toiseksi korkein ja kustannusten kasvu koko maan nopeinta.

Keski-Suomi ei kärsi ideoiden puutteesta, vaan toimeenpanon hitaudesta. Raportti kertoo alueesta, jossa suunnitelmia ja strategioita on tehty runsaasti, mutta niiden vaikutukset eivät näy ihmisten arjessa. Kolmannes vuoden 2024 tuottavuustoimista jäi toteuttamatta ja valtion suosittelema tasapainotusohjelma etenee muuta maata verkkaisemmin. Tämä ei ole enää hallinnollinen ongelma, vaan johtamisen kriisi. Keski-Suomi on jäänyt valmistelun loukkuun, kun muiden alueiden on ollut pakko siirtyä toimeenpanoon. Nyt tarvitaan päätöksiä, ei uusia prosesseja.

THL:n raportti nostaa esiin kipupisteitä, jotka ovat meille tuttuja. Ikääntyneiden palvelurakenne ei ole keventynyt, vaan yhteisöllinen asuminen on jäänyt jälkeen tavoitteista ja kotihoidon kuormitus kasvaa. Lääkäripula ja alueelliset erot hoidon saatavuudessa heikentävät palvelujen jatkuvuutta. Lastensuojelu ja sosiaalityö ylikuormittuvat, koska perustason palvelut eivät ehkäise ongelmia riittävästi. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat jyrkästi, ja hoitojonot pitenevät. Myös tietojärjestelmien yhtenäistäminen on pahasti myöhässä, mikä estää tiedolla johtamisen ja vaikeuttaa resurssien kohdentamista sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

Tilanne ei ratkea sopeutuslistoilla. Keski-Suomi tarvitsee johdonmukaista ja rohkeaa johtamista, jossa vastuu ja valta kulkevat käsi kädessä.

On uskallettava tehdä päätöksiä, jotka aidosti muuttavat toimintaa: keventää palvelurakennetta, siirtää painopistettä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään ja yhdistää johtaminen, talous ja henkilöstö yhdeksi kokonaisuudeksi. Samalla on muistettava, että hyvinvointialueen tehtävä ei ole vain tasapainottaa taloutta, vaan turvata inhimillinen ja oikeudenmukainen arki kaikille – myös niille, jotka asuvat maakunnan reuna-alueilla. Koko Keski-Suomi on pidettävä elinvoimaisena, eikä palvelujen keskittäminen saa johtaa syrjäisten seutujen hiljenemiseen.

Inhimillisyys ja läheisyys ovat hyvinvointialueen tärkeimpiä pääomia. Niiden varaan rakentuu luottamus, joka on uudistuksen onnistumisen edellytys. Kun päätökset tehdään ihmistä varten, eivät järjestelmää varten, alkaa muutos kantaa. Hyvän työn ohjelma, yhteisölliset asumisen ja seniorikeskusten mallit sekä tekoälyn hyödyntäminen voivat olla uuden suunnan alku – mutta vain, jos ne tuovat todellista helpotusta arkeen ja työntekijät kokevat, että heidän työnsä on merkityksellistä ja johdettua.

Keski-Suomi voi vielä kääntää suunnan. Raportti ei ole tuomio, vaan toimenpideohjelma, joka on pantava käytäntöön. Meillä on osaamista, tahtoa ja vahvoja yhteisöjä, mutta ne on saatava liikkeelle samaan suuntaan.

Poliittisen ja ammatillisen johdon on löydettävä yhteinen kieli ja yhteinen tahto. Nyt ei tarvita uusia työryhmiä eikä lisää strategiapapereita, vaan tekoja, jotka näkyvät kuntalaisten palveluissa ja työntekijöiden arjessa. Kriisin keskellä on mahdollisuus – mutta vain, jos uskallamme tarttua siihen ajoissa. Keski-Suomi ansaitsee sen, että hyvinvointialueuudistus onnistuu myös täällä – teoilla, ei puheilla.

Edellisen pohjalta kolme keskeisintä asiaa, jotka Keski-Suomen hyvinvointialueella on nyt saatava kuntoon, ovat:

1. Johtajuus ja toimeenpanokyky.

Päätöksiä tehdään, mutta ne eivät etene käytäntöön riittävän nopeasti tai johdonmukaisesti. Tarvitaan selkeä vastuunjako, luottamus virkamiesvalmisteluun ja poliittinen rohkeus viedä linjaukset päätöksistä arkeen – ripeästi ja hallitusti.

2. Palvelurakenne ja painopiste.

Liian raskas palvelurakenne ja erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu uhkaavat koko alueen taloutta. Perustasoa ja ennaltaehkäisevää työtä on vahvistettava, jotta ihmiset saavat apua ajoissa ja kustannukset pysyvät hallinnassa.

3. Inhimillisyys ja alueellinen tasapuolisuus.

Hyvinvointialueen on pidettävä koko Keski-Suomi elinvoimaisena. Palvelujen keskittäminen ei saa syrjiä  reuna-alueiden asukkaita. Jokaisella keskisuomalaisella on oikeus saavutettaviin, ihmisarvoisiin palveluihin – asuinpaikasta riippumatta

Johtamisen U-käyrä – missä kohdassa Äänekoski kulkee?

Aivotutkija Minna Huotilainen on tuonut tieteestä työelämään yksinkertaisen, mutta oivaltavan mallin: U-käyrän. Se kuvaa, miten ihmisen mieli, tunteet ja johtaminen kytkeytyvät toisiinsa.

Käyrän vasemmalla puolella ovat kielteiset tunteet – kiire, väsymys, epävarmuus ja paine. Siellä työnteko muuttuu selviytymiseksi, ja aivot toimivat jatkuvassa hälytystilassa. Oikealla puolella taas ovat innostus, rauha ja keskittyminen. Siellä syntyy se paljon puhuttu flow – tila, jossa työ sujuu ja ideat virtaavat.

Jos organisaatio vetää ihmiset jatkuvasti vasemmalle puolelle, oppiminen ja uudistuminen pysähtyvät.

Huotilaisen viesti on selvä:

“Kaikkein ajattelemattominta on palkata asiantuntija, jota ei päästetä tekemään työtään rauhassa.”

Tämä sopii hyvin myös Äänekosken tämänhetkiseen johtamiskulttuurin kipupisteeseen. Meillä on kyllä osaavia viranhaltijoita ja työntekijöitä, mutta heidän työnsä keskeytyy jatkuvasti. Kokoukset venyvät, päätöksenteko poukkoilee ja yhteinen rytmi puuttuu. Samalla luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden ilmapiiri horjuu. Kun johtaminen muuttuu reaktiiviseksi ja hallinnolliseksi, ihmiset uupuvat ja yhteinen päämäärä hämärtyy.

Huotilaisen aivotutkimus tarjoaa kuitenkin suunnan ulospääsyyn. Työ tarvitsee keskeytyksettömiä flow-jaksoja, jolloin asiantuntija saa tehdä rauhassa sen, mitä osaa parhaiten. Johtajan tehtävä on mahdollistaa keskittyminen, ei häiritä sitä. Tämä vaatii luottamusta, ennakoitavuutta ja aikaa ajattelulle – ei loputonta kokoustamista.

Huotilaisen U-käyrän oikealle puolelle päästään johtamalla tunteita ja vuorovaikutusta viisaastiu. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi, aivot vapauttavat dopamiinia ja työ tuntuu merkitykselliseltä. Silloin syntyy myös tuloksia.

Valitettavasti monen organisaation arki muistuttaa V-käyrää: jyrkkää putoamista kiireestä kriisiin ja yhtä nopeaa nousua seuraavaan tulipaloon. V-käyrä on jatkuvaa reaktiivisuutta – ei oppimista, ei palautumista. U-käyrä sen sijaan sallii hengähdyksen, ajattelun ja palautumisen. Se on viisauden, ei vain vauhdin malli.

Huotilainen muistuttaa, että jos halutaan työpaikan todelliset ongelmat esiin, on mentävä itse työpaikalle. Johtaja ei näe todellisuutta kokoushuoneesta käsin. Työyhteisön ilmapiiri, epäloogisuudet ja onnistumisen esteet paljastuvat vasta siellä, missä työ tehdään

Aivotutkimus tarjoaa paljon hyötyä myös työnohjaajille ja johtajille itselleen – keinoja jaksaa, palautua ja johtaa ihmisiä aivoystävällisesti.

Aivotutkijoiden esiin nostamien oivallusten hyödyntäminen on lopulta operatiivisen johdon käsissä. Se on tahtokysymys: halutaanko asiat tunnistaa ja tunnustaa?

Mutta myöskään me poliittiset päättäjät ei emme voi vetäytyä sivuun. Myös meillä on vastuu varmistaa, että johtamisessa painottuvat luottamus, avoimuus ja inhimillisyys – eivät pelko ja poukkoilu.

Myös liikkeellä ja ympäristöllä on merkitystä. Istuen voidaan käsitellä menneisyyttä, mutta tulevaisuuteen suuntautuminen onnistuu paremmin kävellen. Yhteinen kahvitauko tai lempimusiikin kuuntelu eivät ole työn tuhlausta, vaan aivojen virittämistä luovuuteen ja keskittymiseen.

Äänekosken johtamiskulttuuri kaipaa nyt juuri tätä aivoviisautta: vähemmän kiirettä ja kontrollia, enemmän luottamusta ja läsnäoloa. U-käyrä on parempi kuin jatkuva V-käyrä. Se antaa tilaa ihmisyydelle, ajattelulle ja yhteistyölle.

Kysymys kuuluu: Uskallammeko siirtyä vasemmalta puolelta oikealle – sinne, missä syntyy luottamusta, oivalluksia ja tulosta?

Vasta silloin Äänekoski voi olla kaupunki, jossa strategia toteutuu ja ihmiset voivat hyvin – myös aivot.