Luja, mutta
lempeä

Rauhaa ja odotusta – Joulua odotellessa

Marraskuun hämärä kietoo kylät ja kaupunginosat hiljaiseen viittaan. Päivät lyhenevät, ja usein tuntuu, että valo ehtii hädin tuskin nousta ennen kuin se jo jälleen katoaa. Silti tässä vuodenajassa on jotain erityistä – se pysäyttää ja antaa luvan olla rauhallisemmin. Kirkon kulmilla tämä näkyy konkreettisesti. Pihan lehdettömät puut, kirkon ikkunasta loistava lämmin valo ja penkille unohtunut kynttilälyhty kertovat, että ihmisten ajatukset ovat jo kääntymässä kohti adventtia ja joulua.

Samalla tavalla perheissä aletaan valmistautua. Ei vielä suurin askelin, vaan pienin, melkein huomaamattomin elein. Joku tuo sisään ensimmäiset havut oven pieleen, toinen etsii kaapista adventtikynttelikön, ja joku muistelee, mihin se viime vuonna saamansa kaunis joulukortti tuli talteen. Marraskuu on kirje joulun odotukseen – lempeä muistutus siitä, että valo on tulossa.

Adventin aika onkin kuin kirje meille kaikille. Se kertoo toivosta, rauhasta ja rakkaudesta, mutta myös pysähtymisestä. Kynttilöiden sytyttäminen on vanha perinne, joka kantaa sanomaa sukupolvelta toiselle. Kirkon kulmilla ensimmäinen adventtikynttilä sytytetään alttarille, mutta sama valo jatkuu perheiden kodeissa, kun lapset saavat sytyttää oman kynttilänsä keittiön pöydällä. Näin kirkon ja kodin välille piirtyy näkymätön silta.

Perheissä joulun odotus voi olla monenlaista. Toisille se on kiireistä touhua, lahjojen etsimistä ja leivonnaisten paistamista. Toisille taas hiljaista aikaa, jolloin pysähdytään muistelemaan läheisiä, jotka eivät enää ole mukana, tai jolloin otetaan puhelin käteen ja soitetaan ystävälle, jonka arkeen kaivataan piristystä. Kaikki tämä kuuluu joulun odotukseen, ja juuri siksi adventti on niin arvokasta aikaa. Se antaa luvan yhdistää menneen ja tulevan, kaipauksen ja ilon.

Kirje, jonka marraskuu meille kirjoittaa, voisi sanoa näin: “Älä kiirehdi ohitse. Pysähdy kirkon kulmille, istu alas keittiön pöytään, sytytä kynttilä. Katso lasta, puolisoa, ystävää tai naapuria silmiin ja kysy, mitä hänelle kuuluu. Anna valon kertoa, että joulu on tulossa – ei kiireen kautta, vaan rauhan ja läsnäolon.”

Kirkon kulmilla ja perheissä syttyy sama valo. Se ei ole pelkästään kynttilöiden loiste, vaan myös sydämen lämpö, joka leviää, kun jaamme sen muiden kanssa. Marraskuusta alkaa matka kohti joulua – matka, jossa jokainen pieni hetki on osa suurempaa tarinaa.

Keski-Suomi takaisin jaloilleen

Keski-Suomen hyvinvointialue elää vaikeaa aikaa. Talous natisee, henkilöstö uupuu ja palveluverkkoa esitetään supistettavaksi. 

On silti syytä muistaa, että vielä muutama vuosi sitten Keski-Suomi oli yksi maan edistyksellisimmistä alueista. Tuolloin menestys perustui tiiviiseen yhteistyöhön sairaanhoitopiirin, kuntien ja perusterveydenhuollon kanssa sekä selkeään johtamiseen. Tämä ei ole kadonnut – suuntaa on vain korjattava.

Englannin NHS-järjestelmän tuore tutkimus osoittaa, että terveysasemien keskittäminen ei automaattisesti paranna laatua tai tehokkuutta. Potilastyytyväisyys laski, kun palvelut etääntyivät ja henkilöstö väheni. Laadun heikkeneminen johtui ennen kaikkea henkilöstörakenteen ja saavutettavuuden heikentymisestä, ei yksikkökoon kasvusta.

Juuri tässä on hyvä opetus Keski-Suomelle. Maakunta on laaja ja ikääntyvä. Liiallinen keskittäminen lisää matkoja, pidentää hoitoon pääsyä ja kasvattaa kustannuksia. Kestävä ratkaisu ei ole lähipalvelujen alasajo, vaan palvelujen saavutettavuuden parantaminen ja henkilöstön tukeminen.

Keski-Suomi voi nousta takaisin edelläkävijäksi, jos se tekee muutaman harkitun valinnan. 

Lähipalvelujen perusrakenne on säilytettävä ja sitä on vahvistettava liikkuvilla palveluilla sekä digitaalisilla ratkaisuilla, jotta palvelut pysyvät lähellä ihmisiä. 

Samanaikaisesti henkilöstön työedellytyksiä on parannettava, sillä laatu syntyy osaavista tekijöistä, ei hallintokaavioista.

Hallintoa tulee keventää ja yhteistyö kuntien, järjestöjen ja kumppanuuksien kanssa on palautettava aiemmalle vahvalle tasolle, sillä se oli Keski-Suomen menestyksen perusta. 

Lisäksi hyvinvointialue tarvitsee hybridimallin, jossa lähipalvelut, etäpalvelut ja liikkuvat tiimit toimivat yhdessä, ja kaiken toiminnan tulee perustua ajantasaiseen ja avoimeen tiedolla johtamiseen.

Keski-Suomi voi jälleen olla edelläkävijä, mutta se vaatii päätöksiä, joissa ihminen ja henkilöstö asetetaan organisaatiokaavioiden edelle. Yhteistyö kuntien kanssa on palautettava vahvaksi, ja koko alueen elinvoima on nähtävä yhteisenä tavoitteena. Tämä tie on mahdollinen, ja se on valittava.