Luja, mutta
lempeä

Keski-Suomi tarvitsee johtajuutta, ja tekoja – ei enää uusia suunnitelmia

Lokakuussa 2025 julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvio on pysäyttävää luettavaa. Raportti on osa valtioneuvoston ohjausjärjestelmää, ja sen tarkoitus on tuottaa puolueetonta tietoa siitä, miten hyvinvointialueet ovat onnistuneet järjestämään lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja turvaamaan taloutensa.

Keski-Suomen kohdalla raportti toimii ennen kaikkea varoituksena. Se osoittaa, että vaikka suunta on oikea, tahti on liian hidas ja toimeenpano ontuu. Hyvinvointialueen talous on kääntynyt jyrkkään alamäkeen, henkilöstöpula syvenee ja peruspalvelut ovat joutuneet koetukselle. Keski-Suomen asukaskohtainen alijäämä on maan toiseksi korkein ja kustannusten kasvu koko maan nopeinta.

Keski-Suomi ei kärsi ideoiden puutteesta, vaan toimeenpanon hitaudesta. Raportti kertoo alueesta, jossa suunnitelmia ja strategioita on tehty runsaasti, mutta niiden vaikutukset eivät näy ihmisten arjessa. Kolmannes vuoden 2024 tuottavuustoimista jäi toteuttamatta ja valtion suosittelema tasapainotusohjelma etenee muuta maata verkkaisemmin. Tämä ei ole enää hallinnollinen ongelma, vaan johtamisen kriisi. Keski-Suomi on jäänyt valmistelun loukkuun, kun muiden alueiden on ollut pakko siirtyä toimeenpanoon. Nyt tarvitaan päätöksiä, ei uusia prosesseja.

THL:n raportti nostaa esiin kipupisteitä, jotka ovat meille tuttuja. Ikääntyneiden palvelurakenne ei ole keventynyt, vaan yhteisöllinen asuminen on jäänyt jälkeen tavoitteista ja kotihoidon kuormitus kasvaa. Lääkäripula ja alueelliset erot hoidon saatavuudessa heikentävät palvelujen jatkuvuutta. Lastensuojelu ja sosiaalityö ylikuormittuvat, koska perustason palvelut eivät ehkäise ongelmia riittävästi. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat jyrkästi, ja hoitojonot pitenevät. Myös tietojärjestelmien yhtenäistäminen on pahasti myöhässä, mikä estää tiedolla johtamisen ja vaikeuttaa resurssien kohdentamista sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

Tilanne ei ratkea sopeutuslistoilla. Keski-Suomi tarvitsee johdonmukaista ja rohkeaa johtamista, jossa vastuu ja valta kulkevat käsi kädessä.

On uskallettava tehdä päätöksiä, jotka aidosti muuttavat toimintaa: keventää palvelurakennetta, siirtää painopistettä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään ja yhdistää johtaminen, talous ja henkilöstö yhdeksi kokonaisuudeksi. Samalla on muistettava, että hyvinvointialueen tehtävä ei ole vain tasapainottaa taloutta, vaan turvata inhimillinen ja oikeudenmukainen arki kaikille – myös niille, jotka asuvat maakunnan reuna-alueilla. Koko Keski-Suomi on pidettävä elinvoimaisena, eikä palvelujen keskittäminen saa johtaa syrjäisten seutujen hiljenemiseen.

Inhimillisyys ja läheisyys ovat hyvinvointialueen tärkeimpiä pääomia. Niiden varaan rakentuu luottamus, joka on uudistuksen onnistumisen edellytys. Kun päätökset tehdään ihmistä varten, eivät järjestelmää varten, alkaa muutos kantaa. Hyvän työn ohjelma, yhteisölliset asumisen ja seniorikeskusten mallit sekä tekoälyn hyödyntäminen voivat olla uuden suunnan alku – mutta vain, jos ne tuovat todellista helpotusta arkeen ja työntekijät kokevat, että heidän työnsä on merkityksellistä ja johdettua.

Keski-Suomi voi vielä kääntää suunnan. Raportti ei ole tuomio, vaan toimenpideohjelma, joka on pantava käytäntöön. Meillä on osaamista, tahtoa ja vahvoja yhteisöjä, mutta ne on saatava liikkeelle samaan suuntaan.

Poliittisen ja ammatillisen johdon on löydettävä yhteinen kieli ja yhteinen tahto. Nyt ei tarvita uusia työryhmiä eikä lisää strategiapapereita, vaan tekoja, jotka näkyvät kuntalaisten palveluissa ja työntekijöiden arjessa. Kriisin keskellä on mahdollisuus – mutta vain, jos uskallamme tarttua siihen ajoissa. Keski-Suomi ansaitsee sen, että hyvinvointialueuudistus onnistuu myös täällä – teoilla, ei puheilla.

Edellisen pohjalta kolme keskeisintä asiaa, jotka Keski-Suomen hyvinvointialueella on nyt saatava kuntoon, ovat:

1. Johtajuus ja toimeenpanokyky.

Päätöksiä tehdään, mutta ne eivät etene käytäntöön riittävän nopeasti tai johdonmukaisesti. Tarvitaan selkeä vastuunjako, luottamus virkamiesvalmisteluun ja poliittinen rohkeus viedä linjaukset päätöksistä arkeen – ripeästi ja hallitusti.

2. Palvelurakenne ja painopiste.

Liian raskas palvelurakenne ja erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu uhkaavat koko alueen taloutta. Perustasoa ja ennaltaehkäisevää työtä on vahvistettava, jotta ihmiset saavat apua ajoissa ja kustannukset pysyvät hallinnassa.

3. Inhimillisyys ja alueellinen tasapuolisuus.

Hyvinvointialueen on pidettävä koko Keski-Suomi elinvoimaisena. Palvelujen keskittäminen ei saa syrjiä  reuna-alueiden asukkaita. Jokaisella keskisuomalaisella on oikeus saavutettaviin, ihmisarvoisiin palveluihin – asuinpaikasta riippumatta

Keskustan ryhmäpuheenvuoro aluevaltuusto 6.5

Keskustan aluevaltuustoryhmä kiittää tilinpäätöksestä ja arviointikertomuksesta. Ne tarjoavat rehellisen mutta pysäyttävän kuvan hyvinvointialueemme tilanteesta. 141,7 miljoonan euron alijäämä vuodelta 2024 ei ole enää vain punainen lippu – se on hätäsignaali, joka vaatii tietoon, ei luuloon perustuvaa suunnanmuutosta. Talouden kuntoon saattaminen vaatii oikeudenmukaista rahoituksen jakautumista hyvinvointialueiden välillä ja valtionosuuksien perustumista todelliseen palvelutarpeeseen.

Meidän on uskallettava sanoa tämä ääneen: nykyinen malli ei kanna. Mutta juuri tällaisina hetkinä punnitaan, mitä tarkoittaa vastuunkanto – meille keskustalaisille se tarkoittaa toivoa vaikeimpinakin aikoina ja kykyä tehdä ratkaisuja, jotka kestävät aikaa ja kantavat kaikkia.

Hyvinvointiyhteiskunta perustuu luottamukseen – siihen, että päätöksiä tehdään lähellä ihmistä ja ihmistä varten.

Arviointikertomuksen mukaan strategian toimeenpano on jäänyt hajanaiseksi ja johtaminen epäselväksi. Tämä ei ole vain hallinnollinen ongelma, vaan luottamuspääoman kulumista. työntekijän tukena.

Me tarvitsemme nyt:
• johdonmukaisuutta,
• selkeitä tavoitteita ja mittareita,
• ja ennen kaikkea sen, että strategia näkyy arjessa – hoitajien työssä, asiakkaiden kohtaamisissa ja työntekijöiden tukemisessa.

Mutta toivon pilkahduksiakin on. Ikäihmisten palveluohjauksen kehitys on hyvä esimerkki siitä, että kun asioita tehdään kunnolla, saadaan aikaan sekä parempaa laatua että tehokkuutta. Tämä vahvistaa meidän keskustalaista näkemystä siitä, että lähellä ihmistä tehty työ ja yhteisöllisyys ovat ratkaisevia.
Samaan aikaan lastensuojelun laitossijoitusten kustannusten hallitsematon kasvu on karu osoitus siitä, mitä tapahtuu, kun ennaltaehkäisevät palvelut pettävät. Tämä ei ole vain talouden, vaan myös inhimillisen vastuun kysymys.

Hyvät valtuutetut,
Meidän on tehtävä jatkossa päätöksiä, jotka eivät ole helppoja, mutta ovat oikeita. Keskustan ryhmä esittää, että hyvinvointialueen on nyt

1. Konkretisoitava strategiansa tavoitteensa – tavoite ilman tietoon perustuvia mittareita on toiveajattelua.
2. Panostettava varhaiseen tukeen – erityisesti lapsiperheissä, ikäihmisillä ja mielenterveystyössä, joissa inhimillinen ja taloudellinen hyöty kulkevat käsi kädessä.
3. Vahvistettava johtamista – ei kontrollin lisäämisenä, vaan luottamusta ja arjen tukemista rakentavana läsnäolona.
4. Päätettävä rohkeasti pitäen ihminen keskiössä – kaikkea ei voida säilyttää, mutta kaikkea ei tarvitse leikata. On priorisoitava avoimesti ja reilusti ja otettava henkilöstö mukaan tähän työhön, jotta epätarkoituksenmukaisista työtavoista voidaan luopua.

Meidän on myös suunnattava tarmo luovasti menojen karsintaan ja kulukasvun hillintään – nyt on pysyttävä annetussa budjetissa. Sote-organisaation hierarkioita ja väliportaita on tarkasteltava kriittisesti.

Talouden seurannan välineet on saatava kentälle ja siiloutumista purettava. Lisäksi vahvempi kuntayhteistyö Hyte-asioissa on välttämätöntä, jotta voimme vaikuttaa itse palvelutarpeen kasvuun
Vuoden 2025 talousarvion 43 miljoonan euron alijäämä lisää tuskaa ja on iso mutta suunnan muutos on mahdollinen – jos toimimme yhdessä ja huomioiden kumppanimme kunnat, järjestöt ja yritykset.

Muutos on mahdollinen – jos teemme sen yhdessä, toisiamme kuunnellen ja ihmiset aidosti kohdaten. Keskustalaisina uskomme, että muutos alkaa siitä, kun jokainen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi – ei järjestelmän vaan lähimmäisyyden kautta.