Avainsana: Aluevaalit

Hyvä politiikka rakentuu luottamuksesta

Työelämässä ja politiikassa puhutaan paljon pelisäännöistä. Mutta kuinka usein niitä oikeasti noudatetaan? Entä kuinka usein katsotaan vain sivusta, kun joku käyttäytyy epäasiallisesti?

Moni meistä tunnistaa tilanteet, joissa sanotaan jotain sopimatonta, toista vähätellään tai ivataan. Ja silti… kukaan ei sano mitään. Katse käännetään muualle. Toivotaan, että joku muu puuttuu. Ja jos ei kukaan puutu, sellainen käytös alkaa hiljalleen normalisoitua.

Erityisen huolestuttavaa tämä on politiikassa. Julkisessa keskustelussa on paljon kovia sanoja, mutta myös puolueiden sisällä tapahtuu asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Ihmisiä maalitetaan, mitätöidään ja jätetään yksin, vaikka juuri yhteinen tekeminen on politiikan perusta.

Politiikka on pohjimmiltaan yhteisistä asioista huolehtimista. Se vaatii luottamusta, yhteistyötä ja kunnioitusta – ei itsekkyyttä tai pelin pelaamista toisten kustannuksella. On vaikea rakentaa yhteistä hyvää, jos samalla murennetaan toisten rohkeutta ja motivaatiota osallistua.

Hyvä johtaminen, myös politiikassa, perustuu kuuntelemiseen ja yhteistyöhön. Henkilöstön ja operatiivisen johdon sekä päättäjien välinen vuorovaikutus on avain toimivaan arkeen ja päätöksentekoon. Sama pätee puolueiden ja luottamushenkilöiden toimintaan: ketään ei tule ohittaa, eikä kenenkään ääntä saa vähätellä.

Minua surettaa se, miten helposti unohdetaan, että politiikka on yhteispeliä – ei yksilösuorittamista. Kukaan ei pärjää yksin, eikä kukaan saisi jäädä yksin. Kuten valmentaja Jukka Jalonen on sanonut: joukkue menestyy vain, jos jokainen tietää roolinsa ja tuntee olevansa tärkeä.

Tämä pätee politiikassakin. Ei riitä, että on muutama osaava tyyppi. Tarvitaan yhteinen suunta, luottamus ja arvostusta toisia kohtaan – myös silloin, kun ollaan eri mieltä. Ei mielipiteitä tarvitse aina kunnioittaa, mutta ihmistä kyllä.

Olisiko jo aika ottaa vastuu – paitsi omasta toiminnastamme, myös siitä, millaisen kulttuurin annamme kasvaa ympärillemme?

Hyvinvointialueen on katsottava kauas tulevaisuuteen

Olen työskennellyt terveydenhuollon kehittämisen parissa yli neljäkymmentä vuotta. Se on opettanut, että vaikuttavat ratkaisut eivät synny hetkessä. Ne vaativat pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta katsoa pidemmälle – silloinkin, kun päätökset ovat vaikeita.

Keski-Suomessa uskallettiin tehdä iso päätös, kun vanhan keskussairaalan sijaan rakennettiin uusi, moderni Nova.

Vastaavasti Äänekoskella päätimme uuden terveysaseman rakentamisesta, kun vanha ei enää ollut turvallinen potilaille tai henkilökunnalle. Molemmat päätökset varmistavat, että palvelut ovat laadukkaita ja saavutettavia – nyt ja tulevaisuudessa.

Valitettavasti kaikkia ratkaisuja ei ole viety maaliin. Aster-hanke, jonka tarkoitus oli tuoda Keski-Suomeen yhtenäinen potilastietojärjestelmä, kaatui kuntien vastustukseen. Keskisuomalaisen pääkirjoitus (15.3.2025) nosti esiin sen seuraukset: ilman yhteistä järjestelmää alue voi menettää jopa 50–70 miljoonaa euroa vuodessa, ja potilastiedon pirstaleisuus heikentää raportointia, potilasturvallisuutta ja jopa hoidon laatua.

On syytä kysyä, punnitaanko päätöksiä tarpeeksi pitkällä aikavälillä? Lyhytnäköiset ratkaisut voivat tulla kalliiksi – sekä rahassa että ihmisten hyvinvoinnissa.

Hyvinvointialueen on pidettävä huolta siitä, että hoito on turvallista, sujuvaa ja saavutettavaa kaikkialla alueella. Samalla on huolehdittava, että henkilöstö jaksaa ja voi tehdä työnsä kunnollisissa olosuhteissa. Vain näin varmistamme toimivan ja turvallisen hoidon – myös huomenna.