Työkykyä ei johdeta sairauspoissaoloja laskemalla – työhyvinvointi rakennetaan arjessa
Työkykyjohtamisesta puhutaan paljon, mutta ymmärrämmekö todella, mistä siinä on kysymys? Liian usein keskustelu alkaa vasta silloin, kun sairauspoissaolot lisääntyvät, henkilöstö uupuu tai työyhteisössä syntyy ongelmia. Silloin ollaan monesti jo myöhässä.
Työkykyjohtaminen on paljon muutakin kuin sairauspoissaolojen seuraamista. Se on ennen kaikkea ihmisten, työn ja työyhteisöjen johtamista. Se on huolehtimista siitä, että työntekijöillä on mahdollisuus onnistua työssään, käyttää osaamistaan ja säilyttää työkykynsä mahdollisimman pitkään.
Työterveyslaitoksen tuoreessa, 20.11.2026 julkaisussa nostetaan esiin huolestuttava tieto: vain 39 prosenttia hyvinvointialueiden työntekijöistä kokee palautuvansa työstään hyvin.
Tämä on vakava viesti, jota ei pidä ohittaa.
Ennaltaehkäisy on myös työkykyjohtamisen perusta
Pitkään sosiaali- ja terveydenhuollon parissa toimineena vertaan työkykyjohtamista mielelläni meille tuttuun palvelujärjestelmään.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa ymmärrämme peruspalvelujen, ennaltaehkäisyn ja erityispalvelujen merkityksen. Kun perustason palvelut toimivat hyvin ja ongelmiin puututaan ajoissa, voidaan usein välttää raskaampien ja kalliimpien erityispalvelujen tarvetta.
Aivan sama periaate pätee työkykyjohtamiseen.
Työyhteisön arki ja lähijohtaminen muodostavat työkykyjohtamisen perustason. Siellä ratkaistaan, miten työ sujuu, miten kuormitusta hallitaan ja miten työntekijöitä kuullaan.
Jos tämä perustaso ei toimi, ongelmat voivat kasautua. Lopulta tarvitaan työterveyshuollon erityispalveluja, työkyvyn asiantuntijoita, erilaisia selvityksiä ja korjaavia toimenpiteitä.
Ne ovat tarpeellisia silloin, kun niitä tarvitaan. Mutta niiden varaan ei pidä rakentaa koko työkykyjohtamista.
Korjaava toiminta vie aikaa, rahaa ja voimavaroja. Pahimmillaan menetetään osaavia työntekijöitä, työyhteisön luottamusta ja sellaista hiljaista tietoa, jota ei helposti saada takaisin.
Olisiko siis viisaampaa panostaa enemmän siihen, ettei ongelmia alun perinkään päästetä kasvamaan?
Työkykyjohtaminen alkaa kysymyksestä: miten teillä oikeasti voidaan?
Työkykyjohtaminen ei ole vain henkilöstöhallinnon, työterveyshuollon tai työhyvinvoinnin asiantuntijoiden tehtävä.
Vastuu kuuluu organisaation ylimmälle johdolle, mutta käytännön työ tehdään työyhteisöissä, lähijohtajien ja työntekijöiden yhteistyönä.
Lähijohtajan tärkeimpiä tehtäviä on tuntea työn arki.
Tietääkö hän, mikä työntekijöitä kuormittaa? Onko työ järjestetty tarkoituksenmukaisesti? Riittääkö henkilöstö suhteessa tehtäviin? Onko työntekijöillä mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä? Uskalletaanko työyhteisössä puhua vaikeistakin asioista?
Ja ennen kaikkea: kuunnellaanko työntekijöitä aidosti ja johtaako kuuleminen myös muutoksiin?
Pelkkä henkilöstökyselyn tekeminen ei vielä paranna työhyvinvointia. Ratkaisevaa on, mitä kyselyn tulosten perusteella tehdään.
Jos työntekijät vuodesta toiseen nostavat esiin samoja ongelmia eikä mikään muutu, luottamus johtamiseen alkaa väistämättä heiketä.
Hyvä johtaminen edellyttää läsnäoloa, vuorovaikutusta ja rohkeutta tarttua epäkohtiin.
Kaikkea kuormitusta ei voida poistaa – mutta siihen voidaan vaikuttaa
Sosiaali- ja terveydenhuollon työ on monin tavoin vaativaa. Siihen liittyy fyysistä kuormitusta, kiirettä, vastuuta, vuorotyötä ja usein myös henkisesti raskaita tilanteita.
Kaikkea kuormitusta ei voida poistaa.
Esimerkiksi ympärivuorokautisessa hoidossa yötyö on välttämätöntä. Mutta sen haittoja voidaan vähentää hyvällä työvuorosuunnittelulla, riittävällä palautumisella ja työntekijöiden yksilöllisten tilanteiden huomioimisella.
Samoin voidaan vaikuttaa työnjakoon, perehdytykseen, työprosessien sujuvuuteen ja siihen, miten työyhteisössä tuetaan toinen toistaan.
Joskus pienikin muutos arjen toimintatavoissa voi helpottaa monen työntekijän työtä.
Työkykyjohtamisessa onkin tärkeää tunnistaa paitsi kuormitustekijät myös työn voimavarat.
Niitä ovat esimerkiksi hyvä työilmapiiri, osaamisen arvostaminen, oikeudenmukainen johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja tunne siitä, että oma työ on merkityksellistä.
Työhyvinvointi ei tarkoita sitä, ettei työssä olisi koskaan kiirettä tai vaikeuksia. Se tarkoittaa myös sitä, ettei niiden kanssa tarvitse jäädä yksin.
Hyvinvointialueiden talouspaineissa henkilöstöä ei saa unohtaa
Keski-Suomen hyvinvointialueella, kuten muillakin hyvinvointialueilla, talouden tasapainottaminen edellyttää vaikeita ratkaisuja.
Palvelurakenteita uudistetaan, toimintaa tehostetaan ja kustannuksia pyritään hillitsemään.
Näissä muutoksissa henkilöstön työkyvyn ja jaksamisen merkitys korostuu entisestään.
On aiheellista kysyä, arvioidaanko muutosten vaikutuksia henkilöstön kuormitukseen riittävästi jo päätösten valmisteluvaiheessa.
Miten henkilöstö osallistuu muutosten suunnitteluun? Miten varmistetaan, etteivät säästötoimenpiteet johda kohtuuttomaan työkuormaan? Entä miten seurataan muutosten vaikutuksia työhyvinvointiin ja palvelujen laatuun?
Lyhyellä aikavälillä saavutettu säästö voi osoittautua kalliiksi, jos sen seurauksena sairauspoissaolot lisääntyvät, henkilöstön vaihtuvuus kasvaa tai osaavia ammattilaisia menetetään.
Tämä ei tarkoita, etteikö toimintaa pitäisi uudistaa. Päinvastoin.
Mutta uudistukset on tehtävä niin, että henkilöstön osaaminen ja kokemus otetaan aidosti mukaan.
Henkilöstö ei ole vain talousarvion menoerä. Se on koko palvelujärjestelmämme tärkein voimavara.
Työkykyjohtaminen kuuluu myös päättäjille
Työkykyjohtaminen ei ole pelkästään organisaation sisäinen henkilöstöasia.
Se on myös strategisen johtamisen, talouden ja päätöksenteon kysymys.
Hyvinvointialueiden ja kuntien päättäjien on voitava arvioida, miten organisaatioissa huolehditaan henkilöstön työkyvystä ja miten johtamisen tavoitteet toteutuvat käytännössä.
Sairauspoissaolot ovat yksi tärkeä mittari, mutta eivät yksin riittävä.
Tarvitsemme tietoa myös henkilöstön kokemasta kuormituksesta, työstä palautumisesta, johtamisen laadusta, henkilöstön vaihtuvuudesta ja työyhteisöjen toimivuudesta.
Erityisen tärkeää on seurata kehitystä ja sitä, millaisia toimenpiteitä havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi on tehty.
Myös kuntien ja hyvinvointialueiden tarkastuslautakuntien arviointityössä henkilöstön hyvinvoinnilla on merkitystä. Hyvä johtaminen, toimiva työyhteisö ja henkilöstön työkyky vaikuttavat siihen, miten organisaatio onnistuu tavoitteissaan ja käyttää yhteisiä varojamme.
Työkykyjohtaminen on siten myös vastuullista taloudenhoitoa.
Työkyky rakennetaan yhdessä – joka päivä
Työterveyslaitos muistuttaa tuoreessa kirjoituksessaan työyhteisötason keinojen merkityksestä. Työn sujuvuuden kehittäminen, kuormituksen hallinta ja yhteisölliset palautumisen keinot hyödyttävät yksittäisen työntekijän lisäksi koko työyhteisöä.
Tässä on mielestäni työkykyjohtamisen ydin.
Meidän pitäisi siirtää katsetta yksittäisen työntekijän jaksamisesta myös siihen, millaisissa olosuhteissa työtä tehdään.
Työntekijällä on oma vastuunsa työkyvystään ja työyhteisön toimivuudesta. Työnantajalla ja johdolla puolestaan on vastuu turvallisista ja terveellisistä työoloista sekä työn kuormituksen hallinnasta.
Yhteinen vastuu ei tarkoita sitä, että kaikkien vastuu olisi samanlainen.
Hyvä työyhteisö syntyy luottamuksesta, oikeudenmukaisuudesta, avoimesta keskustelusta ja siitä, että jokainen kokee olevansa arvostettu.
Pitkän työurani aikana olen nähnyt, miten suuri merkitys hyvällä lähijohtamisella ja toimivalla työyhteisöllä on ihmisten jaksamiseen.
Olen nähnyt myös sen, miten vaikeaa menetettyä luottamusta ja työyhteisön rikkoutunutta ilmapiiriä voi olla korjata.
Siksi ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa.
Meillä on paljon puhetta työhyvinvoinnista. Nyt tarvitaan ennen kaikkea tekoja.
Lopulta kysymys on varsin yksinkertainen:
Huomaammeko ajoissa, kun työyhteisössä alkaa olla liikaa kuormitusta? Uskallammeko puuttua ongelmiin? Ja ennen kaikkea, osaammeko yhdessä rakentaa sellaista työarkea, jossa ihmiset voivat onnistua ja jaksaa?
Työkykyjohtaminen ei ole irrallinen hanke, vuosittainen kysely tai työterveyshuollon palvelusopimus.
Se on jokapäiväistä johtamista, yhdessä tekemistä ja toisistamme välittämistä.
Ja juuri siinä on myös sen suurin mahdollisuus.

