Kohtaamisia, päätöksiä ja tulevaisuuden uskoa
Kulunut valtuustokauden 2025-2029 ensimmäinen vuosi on ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas niin kaupunginvaltuutettuna kuin aluevaltuutettunakin. Kun aikoinaan lähdin mukaan päätöksentekoon, tein itselleni lupauksen: pidän esillä tavallisten ihmisten ääntä, kuuntelen herkällä korvalla ja uskallan kysyä myös vaikeita kysymyksiä.
Tätä lupausta olen pyrkinyt noudattamaan.
Äänekoskella olemme joutuneet tekemään päätöksiä aikana, jolloin talous haastaa kuntia kaikkialla Suomessa. Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, mutta samalla olen halunnut muistuttaa, että jokainen numero budjetissa tarkoittaa ihmisiä. Päätösten vaikutukset näkyvät lasten arjessa, nuorten tulevaisuudessa, perheiden hyvinvoinnissa ja ikäihmisten palveluissa.
Olen korostanut, että säästöjen rinnalla tarvitaan vaikutusten arviointia, avointa keskustelua ja rohkeutta tarkastella myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluista päätettäessä ei saa katsoa vain seuraavaa tilikautta, vaan myös tulevia vuosia. Lyhyen aikavälin säästö voi helposti muuttua pitkän aikavälin kustannukseksi.
Kuluneen vuoden aikana olen nostanut esiin erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointia, perhekeskustoiminnan merkitystä, varhaiskasvatuksen johtamisen toimivuutta sekä koulutuksen riittäviä resursseja. Uskon vahvasti siihen, että kun pidämme huolta lapsista ja nuorista, rakennamme samalla koko kaupungin tulevaisuutta.
Aluevaltuustossa keskustelu on painottunut sosiaali- ja terveyspalveluihin. Keski-Suomen hyvinvointialue on jatkanut mittavaa talouden tasapainottamista, ja samalla olemme joutuneet pohtimaan palveluverkkoa sekä palvelujen saatavuutta eri puolilla maakuntaa. Olen pitänyt tärkeänä sitä, että myös Äänekosken, Konginkankaan, Sumiaisten ja muiden reuna-alueiden asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa.
Erityisen lähellä sydäntäni ovat olleet ikäihmisten palvelut. Jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen vanhuuteen lähellä omia läheisiään ja tuttua ympäristöä. Olen tuonut esiin huolen siitä, että palveluiden keskittäminen ei saa johtaa ihmisten eriarvoistumiseen tai siihen, että omaiset joutuvat kohtuuttoman taakan kantajiksi.
Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana olen saanut mahdollisuuden tarkastella kaupungin toimintaa laajasti ja riippumattomasti. Arviointikertomusta valmistellessa vahvistui käsitykseni siitä, että Äänekoskella on paljon vahvuuksia. Meillä on osaavia työntekijöitä, aktiivisia yhdistyksiä, yrittäjiä, yhteisöllisyyttä ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka haluavat tehdä kotikunnastaan paremman paikan elää.
Samalla arviointityö muistutti siitä, että kehittämistäkin riittää. Tarvitsemme pitkäjänteistä johtamista, parempaa ennakointia, toimivia mittareita sekä entistä vahvempaa yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Tulevaisuutta ei rakenneta vain reagoimalla ongelmiin, vaan katsomalla rohkeasti eteenpäin.
Samaista arviointityötä olen päässyt tekemään myös hyvinvointialueen tarkastuslautakunnassa.
Kuluneen vuoden aikana olen tavannut satoja ihmisiä eri tilaisuuksissa, kokouksissa, palvelutaloissa, yhdistysten tapahtumissa, kyläilloissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Näistä kohtaamisista olen saanut valtavasti voimaa. Ne ovat muistuttaneet siitä, että politiikan tärkein tehtävä ei ole hallita asioita vaan palvella ihmisiä.
Tulevaisuudesta puhutaan usein huolien kautta. Haluan nähdä myös mahdollisuudet.
Uskon edelleen, että Äänekoski voisi olla hyvän elämän pikkujättiläinen. Meillä on siihen kaikki edellytykset: vahva teollinen perusta, kaunis luonto, aktiiviset kylät, monipuolinen yhdistystoiminta ja ihmiset, jotka välittävät omasta kotiseudustaan. Uskon myös siihen, että Keski-Suomi voi tarjota turvallisen ja viihtyisän elinympäristön kaikenikäisille.
Kuluneeseen vuoteen mahtui myös yksi erityisen koskettava hetki. Keskustan Tampereen puoluekokouksessa minulle myönnettiin puolueen kunniajäsenyys. Tunnustus tuntui arvokkaalta ja nöyräksi tekevältä. Se antoi voimaa ja vahvisti uskoa siihen, että oikealla tiellä ollaan.
Yli 40 vuotta keskustalaisessa toiminnassa on pitkä aika. Matkan varrelle on mahtunut lukemattomia kokouksia, kampanjoita, keskusteluja, onnistumisia ja myös vastoinkäymisiä. Vuosien aikana rinnalla on kulkenut suuri joukko hienoja ihmisiä. Lähtöjäkin on ollut niin paljon, etten uskalla niitä edes ryhtyä laskemaan. Jokainen heistä on jättänyt jälkensä yhteiseen matkaamme ja siihen arvopohjaan, jonka varaan edelleen rakennamme.
Politiikka on joukkuelaji. Kukaan ei tee tätä työtä yksin.
Siksi haluan lopuksi esittää kaikkein lämpimimmän kiitoksen puolisolleni Karille. Ilman hänen tukeaan, kannustustaan ja kärsivällisyyttään tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Kun luottamustehtävät vievät aikaa, iltoja, viikonloppuja ja ajatuksia, on korvaamatonta tietää, että rinnalla kulkee ihminen, joka tukee ja ymmärtää.
Kiitos myös kaikille kuntalaisille, luottamushenkilöille, viranhaltijoille, yhdistystoimijoille ja yhteistyökumppaneille. Jokainen keskustelu, palaute, kysymys ja kannustus on ollut arvokas.
Työ jatkuu.
Katse eteenpäin, jalat tukevasti Äänekosken maassa ja sydän ihmisissä.
