Mitä kuuluu tähän päivään
Aikoinaan kun lähdin politiikkaan uskoin, että siellä pätee reilut pelisäännöt.
Olen aina pitänyt tärkeänä hoitaa luottamustehtäväni huolellisesti, perehtyä asioihin ja esittelymateriaaleihin, ottaa selvää taustalla vaikuttavista asioista ja mitä asukkaat odottavat – tehdä töitä yhteisten asioiden eteen.
Tänä päivänä täytyy kuitenkin todeta alkuviikon kokemusten perusteella, että siitä on reiluus kaukana. Allekirjoitettuihin sopimuksiin ei voi luottaa.
Syyllistäminen ja syyllisten etsimisestä on tullut vallan näytön keino. Ilman, että perehdytään asiaan perusteellisesti lauotaan vahvoja kannanottoja ja voi jopa sanoa, että kiihkossa johdetaan päätöksen tekoa harhaan.
Ymmärrän hyvin, että asioista voidaan olla monta mieltä. Mutta saako sen perusteella, että toinen esittää erilaisen näkemyksen syyllistää luottamuspulaan vedoten sellaisesta asiasta, josta vasta pyydetään kantoja päätöksentekoon.
Jokaisen politiikassa mukana olevan on hyvä tiedostaa, että kuka vain meistä voi joutua tällaisin pelisäännöin luottamuspulaan vedoten tilanteeseen, että yhdessä päätetty asia ei toteudu ja joudut syytetyn penkille.
Tavoitteeni on kutsuva, kuunteleva ja vastuullinen päätöksen- ja politiikanteko, joka ei erottele tai sulje ketään ulkopuolelle. Yhteisten asioiden hoidossa on tärkeää käydä keskustelua ja etsiä yhteistä tietä. Vastuullisuus yhteisten asioiden hoidossa on tässä avainsana. Repien, riidellen ja syyllistäen emme saavuta parhaita tuloksia saatikka tee hyviä päätöksiä.
Teki mieli ottaa taas puheeksi, ei kantaa. On paljon ihmisiä, ketkä eivät ole perillä siitä, miten päätökset syntyvät ja kuinka niitä ohjataan tai niihin vaikutetaan.
Tämä aika on erityisen sekava ja ahneuden ilmapiiri on verhottu valtapolitiikkaan ja päätöksiin. Toinen ajalle ominainen piirre on ollut jo viisitoista vuotta jatkuva organisaatioiden muutos. Se vie valtavasti energiaa ja sekoittaa vastuita ja vie vallan ja vastuun eri paikkoihin. Tämä sama on valtion ja kuntien kuin kuntayhtymien tehtävissä. Ei tarvitse ihmetellä luottamuspulaa.
Tämän saman voi ulottaa puolueisiin oikealta vasemmalle ja voi kuulla eripuran ääniä melkein jo kolmen hengen porukoissa.
Yksi suuri eripuran syy on nykyisessä järjestelmässä delegoinnin kautta tehtävät virkahenkilöiden päätökset. Joukkoon sopii aina henkilöitä, joilla on halu ohittaa ” tietämättömät” luottamushenkilöt. Totta se on, jos ei jaeta tietoa, ei sitä silloin ole.
Nyt on olemassa jo sellainen aika, että ei ole varaa väitellä joutavia tai seistä sormi ojossa itsestä pois päin. On muutoksen aika, jonka seurauksista ei tiedä köyhät, ei rikkaat, ei kuuliaiset tai kuurot. Parempi olla enemmän ystäviä vierellä, kuin vihollisia takana.
Meillä kaikilla on tähän velvollisuus ja myös oikeus.