Yksinasuvat huomioitava päätöksenteossa.
Suomessa on yli miljoona yhden hengen taloutta. Viimeisten 15 vuoden aikana yksinasumisesta on tullut yleinen asumismuoto. Yksinasumisen yleistyminen liittyy suureen yhteiskunnalliseen muutokseen, jonka muita näkyviä merkkejä ovat syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen.
Valtaosa suomalaisista asuu jossain vaiheessa yksin. Elinkaaressa yksinasuminen painottuu aikuisiän alku- ja loppupäähän. Yksinasuminen on kuitenkin lisääntynyt erityisesti nuorten ja keski-ikäisten ikäryhmässä. Vuonna 2030 Suomessa on Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan noin 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta.
Sipilän hallituksen kirjaus yksinelävien tilanteen selvittämisestä oli tärkeää. Tehdyn raportin ” Yksin osana elinkaarta (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 66/201)” yksi johtopäätös on, että on varsin vaikeaa osoittaa yksittäisiä politiikkaratkaisuja silloin, kun yksinasumiseen yhdistyy hyvin monisyisiä, sosiaaliseen syrjäytymiseen, terveydentilaan ja toimeentuloon liittyviä ongelmia. Korona-viruksen mukanaan tuomat rajoitteet ovat lisänneet yksinäisten ja yksin elävien ahdinkoa ja syrjäytymistä entisestään.
Nyt on oikea aika tunnistaa yksinasuvien erityispiirteet palvelujärjestelmässä, sillä sote-uudistuksen myötä esimerkiksi matalan kynnyksen palveluihin ja palveluintegraatioon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Myös sosiaaliturvan uudistusta tehdessä tulee ottaa huomioon tekijät, jotka antavat uusia mahdollisuuksia palveluiden ja etuuksien yhteensovittamiselle.
Erityinen huomio tulee kiinnittää eläkeläisten ostovoiman turvaamiseen sosiaaliturvaa uudistettaessa. Eläkkeiden määrä ei enää riitä kattamaan kohonneita elinkustannuksia mm. lääkkeiden ja asumiskustannusten osalta.
