Yhteiskunnassa on juuri nyt kova hätä siitä, miksi nuoret ihmiset uupuvat, masentuvat ja pahimmassa tapauksessa joutuvat eläkkeelle jo ennen kuin työelämä on oikeastaan päässyt edes alkuun. Varsinainen psyykkinen sairastavuus ei ole lisääntynyt. Lähtökohtaisesti suomalaiset ovat terveempiä, onnellisempia ja työkykyisempiä kuin koskaan aikaisemmin, onhan Suomi neljännen kerran peräkkäin todettu onnellisimmaksi maaksi.
Kaikesta tästä huolimatta monenlainen psyykkinen oireilu kuormittaa. Syiksi on haettu mm. poliittista ilmapiiriä, ilmastoahdistusta, kiirettä, epävarmuutta työpaikoista, sosiaalisen median luomia paineita, odotusten ja todellisuuden välistä ristiriitaa, vapaa-ajan ylisuorittamista sekä liian lyhyitä yöunia ja niukkaa palautumista. Mielenterveyshäiriöt ovat jo ohittaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet suurimpina sairauslomien ja eläköitymisen syinä.
Juuri ennen koronaepidemian alkua lanseerattiin kansallinen Mielenterveysstrategia vuosille 2020–2030. Strategia korostaa mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä ja varhaista välittämistä. Siinä painotetaan myös lasten ja perheiden asemaa, mielenterveysoikeuksia, toimivia ja laadukkaita hoitoprosesseja sekä osaavaa johtamista.
Hyväkään strategia ei yksin saa aikaan muutosta. Tästä syystä koronan vaikutuksesta oppineena on nyt korostettava vahvan viestinnän ja arvokeskustelun roolia. Viesti pitää rakentaa sellaiseksi, että se tavoittaa ja pysäyttää jokaisen.
Onni on, että nämä asiat voidaan ottaa huomioon Keski-Suomen Hyvinvointialueen suunnittelussa, jos tahtotila on riittävä. Erityisen tärkeää on saada terveydenhuollon, sosiaalitoimen sekä sivistystoimen palvelujärjestelmät toimimaan paremmin yhteen. Tähän asiaan sote-uudistus tuo apua.
Erityisesti nuoret ikäluokat kärsivät mielenterveyshäiriöistä. Nuorten hyvinvointiin sijoittamalla voidaan tarjota heille runsaasti laatupainotteisia elinvuosia. Kyse on arvovalinnoista. Olisiko nyt vihdoinkin aika nostaa mielenterveys- ja päihdeongelmat samaan kastiin muiden sairauksien kanssa?
Leila Lindell
maakuntaneuvos
kuntavaaliehdokas (kesk.)
Hippokrates totesi jo kauan sitten ”On oikein auttaa sairaita saavuttamaan terveytensä jälleen, mutta yhtä oikein on huolehtia terveistä, jotta he voisivat säilyttää terveytensä”. Nämä jo 2000 vuoden takaiset ajatukset eivät ole tänä päivänäkään menettäneet ajankohtaisuuttaan. Tavoitteet ja päämäärät ovat pysyneet samoina. Ainoastaan keinot tavoitteiden saavuttamiseen ovat vuosisatojen kuluessa vaihdelleet. Niin ja nykyisin tiedämme ja osaamme enemmän.
Elämme valtavassa muutoksen maailmassa. Muutostilanteissa etenkin kun ne liittyvät voimakkaasti myös talouden sanelemiin toimintatapamuutoksiin liittyy usein myös eräänlainen kriisi.
Kiinan kielessä sana kriisi muodostuu kahdesta merkistä, joista toinen tarkoittaa vaaraa ja toinen mahdollisuutta. Kriisi ei siten ole aina katastrofi, vaan se voi olla myös mahdollisuuden markkinat – oivallinen oppimisen väline. Tilanteen tai asian analysoiminen voi johtaa myös työn rakenteessa olevien ongelmien löytymiseen, heikkojen lenkkien havaitsemiseen, kehittymiseen ja samalla myös oppimiseen
Tutkimuksessaan Työn ja puuttumattomuuden kustannukset HT Sirpa Syvänen selvitti mitkä tekijät henkilöstö koki ja tunsi ongelmiksi ja samalla myös työn tehottomuutta aiheuttaviksi. Yhteistoiminta ja johtaminen vaikuttavat tehokkuuteen yhteisön tasolla. Tehottomuus kietoutui tutkimuskohteen organisaatioiden kielteisiin piirteisiin eli 11 P-oireyhtymään, jolle oli ominaista palautteettomuus, panettelu, paneutumattomuus, pehmoilu, peittely, piilottelu, piittaamattomuus, pomottelu, puhumattomuus, puuttumattomuus ja päättämättömyys.
Vallitsevin piirre oli puuttumattomuus, joka näkyi mm. puuttumattomuutena ristiriitoihin, kiusaamiseen, liian matalaan tai heikkoon työpanokseen, alentuneeseen työkykyyn, työmoraaliin, resurssien ja osaamisen tuhlaukseen. Työyhteisön jäseniä pyrittiin tasapäistämään ja erilaisuutta ei osattu hyödyntää rikkautena. Henkilöstön osaamista tuhlattiin, koska se ei ollut täysmääräisessä käytössä.
Syväsen tutkimuksessa ihminen osoittautui keskeisimmäksi tehokkuustekijäksi. Pelkkä resurssien lisääminen ei ole ratkaisu ongelmaan, vaan toimenpiteet tulee suunnata tehottomuuden vähentämiseksi. Tutkimuksessa selvisi, että voimavarojen niukkuuden keskellä työtä tehtiin riittämättömyyden tunne ja kiire seuralaisena. Tärkeää on myös huolehtia ihmisten työhyvinvoinnista, sillä hyvinvoiva ihminen on tehokkaampi kuin huonosti voiva.
Lääkityksenä 11-P oireisiin tohtori Syvänen suosittaa:
1. Hyväksyntää, jolla tarkoitetaan arvostusta, kunnioittamista ja välittämistä. Itsenäisyyttä, joka on vastuuta ja osaamista.
2. Palautetta ja tukea sekä vastuullista kommunikaatiota, joka on myös vastuullista kuuntelua.
3. Avointa tiedon välittymistä ja välittämistä eli suoraa tiedonvälitystä ja vaikutusmahdollisuutta osallistumiseen.
Tarvitaan osaavaa, ihmisläheistä, tukevaa, välittävää ja jämäkkää johtamista, johon kuuluu demokraattisuus, ryhmäpäätteisyys, laajan ammattitaidon hyödyntäminen ja ammatillisen asia osaamisen osallistuvuus ja osallisuus.
Työhyvinvoinnin edistämiseksi ihmisistä työpaikoilla tulee pitää hyvää huolta ja huoltaa myös ihmisiä samoin kuin koneita ja laitteitakin huolletaan.
Ja ennen kaikkea olla ja elää ihmisiksi!
