Omaishoito on yhteiskunnan peruskivi – mutta kuinka kauan?

Suomessa tuhannet omaishoitajat kantavat vastuun läheistensä hyvinvoinnista – usein oman jaksamisensa kustannuksella. He pitävät huolta pitkäaikaissairaista, vammaisista, ikääntyneistä. He säästävät yhteiskunnan varoja ja mahdollistavat monille arvokkaan elämän kotona. Silti heidän asemansa on yhä kestämättömällä pohjalla.

Omaishoito on inhimillinen ja kustannustehokas hoivamuoto, mutta sen tukipalvelut ovat riittämättömiä ja alueelliset erot suuria. Hoitopalkkiot ovat pieniä, hoitovapaita ei ole tarpeeksi, ja päivätoimintaa on leikattu.

On ollut hälyttävää huomata, että vanhusten päivätoimintaa on rajoitettu. Aiemmin toimintaa tarjottiin lähes päivittäin, mutta omaishoitajilta saadun tiedon mukaan nykyisin se on nykyisin rajattu vain kolmeen jaksoon kuukaudessa per henkilö. Tämä ei riitä – jokaisella iäkkäällä, joka sitä haluaa, tulisi olla mahdollisuus osallistua päivätoimintaan vähintään kerran viikossa.

Päivätoiminta ei ole vain sosiaalinen aktiviteetti; se on elintärkeä osa iäkkäiden hyvinvointia. Se tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen, virikkeitä ja turvallisen ympäristön, jossa hoitoa ja tukea on saatavilla. On tärkeää muistaa, että vanhusten hyvinvointi ei ole vain omaishoitajien vastuulla.
Hyvinvointialueiden on järjestettävä riittävästi resursseja ja turvallisia hoitopaikkoja, jotta omaishoitajat voivat saada ansaitsemansa lomat ilman huolta hoidettavistaan. Omaishoidon kehittäminen on tärkeää sekä hoidettavan että hoitajan hyvinvoinnin kannalta.

Tuen yhdenmukaistaminen eri hyvinvointialueilla vähentäisi alueellisia eroja ja parantaisi hoidon laatua. Hoitopalkkioiden korottaminen on välttämätöntä, sillä nykyiset palkkiot ovat usein pienempiä kuin laitoshoidon kustannukset.

Meidän tulisi keskittyä konkreettisiin toimiin, kuten lisäämään lyhytaikaisia ja tukipalveluita, kuten kotihoitoa, perhehoitoa ja sijaishoitoa, jotta omaishoitajat jaksavat. Koulutus ja ohjaus erityisesti vaativissa hoitotilanteissa ovat myös tärkeitä, jotta omaishoitajat voivat kohdata tilanteet luottavaisin mielin. Joustavammat työaikaratkaisut ja mahdollisuus osa-aikatyöhön työelämässä oleville omaisille helpottaisivat omaishoitajien tilannetta merkittävästi.

Kustannusvertailu osoittaa, että omaishoito on merkittävästi edullisempaa kuin laitoshoito. Omaishoitajalle maksettava palkkio on noin 450–850 €/kk, kun taas laitoshoidon kustannukset voivat nousta jopa yli 6 000 €/kk. Tämä tekee omaishoidosta taloudellisesti järkevän vaihtoehdon.
On aika herätä ja ymmärtää, että vanhusten päivätoiminta ja omaishoito ovat keskeisiä osia hyvinvointiyhteiskuntaamme. Siksi on yhdessä vaadittava muutosta, jotta jokaisella iäkkäällä olisi mahdollisuus elää aktiivista ja mielekästä elämää. Vain näin voimme varmistaa, että ikääntyvät saavat tarvitsemansa hoidon ja tuen – nyt ja tulevaisuudessa. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa, jossa kuunnellaan sekä hoidettavien että omaishoitajien tarpeita, on avainasemassa, jotta voimme rakentaa kestävämpää ja inhimillisempää hoivajärjestelmää.

Omaishoitajat toimivat usein jaksamisensa äärirajoilla. Jos emme toimi ajoissa, palveluasumisen tarve kasvaa, kustannukset nousevat ja inhimillinen kärsimys lisääntyy. Nyt tarvitaan päätöksiä, joilla turvataan arvokas vanhuus ja omaishoitajien jaksaminen. Omaishoidon arvostus ei saa jäädä juhlapuheisiin, vaan sen on näyttävä päätöksen teossa.

Kiertotalous romukoppaan – Upendon kaatuminen on virhe

Kiertotalous romukoppaan – Upendon kaatuminen on virhe

Upendon sulkeminen on lyhytnäköinen päätös, joka iskee kiertotalouteen, talouteen ja ihmisten hyvinvointiin. Äänekoski on ollut edelläkävijä kierrätyksessä, mutta nyt toimiva ja kestävä järjestelmä romutetaan.

Upendo ja Ecocenter auttoivat pidentämään tavaroiden elinkaarta ja kannustivat ilmastoviisaisiin valintoihin. Ilman niitä edullisia ja ekologisia vaihtoehtoja on vaikeampi löytää. Moni nuori on löytänyt Upendosta kaiken ensimmäiseen kotiinsa, ja vähävaraisille perheille sekä sotapakolaisille se on ollut korvaamaton apu. Kun tällaiset palvelut katoavat, eriarvoisuus kasvaa.

Upendo on ollut myös tärkeä tukityöllistäjä paikallisille ja maahan muuttaneille. Työn merkitys on valtava, erityisesti heille, joilla on vaikeuksia löytää työpaikkaa. Lisäksi Upendon tuotot ovat tukeneet lastenkotia Tansaniassa – mitä tapahtuu nyt, kun rahoitus loppuu? Kirpputorit ovat myös kohtaamisen paikkoja, joissa voi viipyä ilman ostamisen pakkoa.

Upendon sulkeminen ei ole säästöä vaan vahingollista tuhlausta. Nyt tarvitaan ratkaisuja. Kaupungin operatiivisen johdon ja poliitikkojen on yhdessä lähdettävä etsimään keinoja toiminnan jatkamiseksi. Onko yhteistyö kaupungin tai järjestöjen kanssa mahdollista? Voidaanko toimintamallia kehittää? Voisiko kaupunki myös vahvistaa järjestöjen tukemista hankerahoituksen hakemisessa? Olisiko tarve järjestöneuvojalle samaan tapaan kuin yritysneuvontaan?

Äänekosken on tehtävä päätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä – ennen kuin menetämme vielä enemmän.

Johanna Arho-Forsblom
Kuntavaaliehdokas, Äänekoski (keskusta)

Leila Lindell
Maakuntaneuvos
Kunta- ja aluevaaliehdokas, Äänekoski (keskusta)