Eräs suomalainen viisas totesi aikoinaan, että yhteiskunnassa tulee aina asettaa ihminen talouden edelle. Tämä ajatus on erityisen ajankohtainen, kun tarkastellaan suomalaista vanhustenhoitoa tänä päivänä. Ikääntyneiden, erityisesti muistisairaiden, hoivapalvelut ovat olleet joko alimitoitettuja ja niitä on karsittu minimiin, vaikka hoivatarve on kasvanut merkittävästi.
Nykyinen ajattelu, jossa ympärivuorokautista hoivaa ja kotihoitoa vähennetään, ei ole kestävä ratkaisu. Tämä lähestymistapa siirtää kustannuksia muualle ja pahentaa tilannetta entisestään. Päivystysten ruuhkautumisella esimerkiksi Nova:ssa Jyväskylässä on suora seuraus siitä, että vanhukset, joilla ei ole varsinaista ensihoidon tarvetta, päätyvät sairaalaan, koska heille ei ole tarjolla muuta paikkaa.
Yhteisöllinen asuminen ja kotihoito eivät riitä vastaamaan vanhusten moninaisiin tarpeisiin. Erityisesti muistisairaat ovat vaikeassa asemassa, ja ympärivuorokautinen hoiva on inhimillinen välttämättömyys. Säästöjä ei tehdä vähentämällä vanhustenhoitoa, vaan lisäämällä sitä järkevästi ja kustannustehokkaasti. Kotihoidon määrää on lisättävä, mutta myös ympärivuorokautista palveluasumista on tarjottava entistä enemmän.
Perhehoito ja omaishoitajien tukeminen ovat keskeisiä ratkaisuja, jotka voivat estää kalliita ja tehottomia sairaalahoitojaksoja. Perhehoito on halvempaa kuin ympärivuorokautinen hoito, ja omaishoitajien palkkioiden nostaminen sekä heidän palvelujensa kehittäminen tukisivat heidän jaksamistaan. Tämä siirtäisi ympärivuorokautisen palveluasumisen tarvetta ja säästäisi yhteiskunnan varoja.
Päätöksenteon tulisi aina perustua tieteelliseen tietoon. Oikea-aikainen ja asianmukainen hoito ei ainoastaan paranna ikääntyneiden elämänlaatua, vaan myös säästää yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi FINGER-toimintamalli on todettu tehokkaaksi muistisairauksien ehkäisyssä, ja liikunnallinen ryhmäkuntoutus säästää palvelujen kokonaiskustannuksia.
Vanhustenhoidossa on tärkeää muistaa, että säästöt eivät synny hoivapalveluista karsimalla, vaan investoimalla ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin toimiin. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan riittävä määrä sekä perhehoidon ja omaishoitajien vahvempi tukeminen ovat tieteellisesti todistettuja ratkaisuja, jotka vähentävät kokonaiskustannuksia ja parantavat sekä vanhusten että heidän läheistensä hyvinvointia.
Kun teemme päätöksiä niiden tulee pohjautua tietoon, ei lyhyen aikavälin säästöpaineisiin. Nykyinen päätöksenteko on mennyt päinvastaiseen suuntaan, ja on aika herätä tähän. Vanhustenhoito on yhteiskunnan peruskivi, ja sen tukeminen on investointi tulevaisuuteen. Meidän on yhdessä vaadittava muutosta, jotta voimme varmistaa arvokkaan vanhuuden jokaiselle
Äänekoskelle suunniteltu Kiuassuon tuulivoimahanke herättää perusteltuja huolia. Vaikka tuulivoimaa markkinoidaan ilmastoratkaisuna, sen toteutuspaikat, ympäristövaikutukset ja taloudellinen hyöty jakautuvat epätasaisesti. Nykyisellä lainsäädännöllä Suomi on tuulivoiman villi länsi, jossa paikalliset asukkaat ja ympäristö saavat kantaa seuraukset, kun taas voitot valuvat muualle.
Äänekosken kaupungin uusiutuvan energian strategia linjaa, että tuulivoiman kehittämisen on oltava tasapainoista ja huomioitava sekä ympäristö että paikalliset asukkaat. Strategian mukaan uusiutuvan energian hankkeiden tulee tukea paikallista elinvoimaa ja olla yhteensopivia maakuntakaavan kanssa. Kiuassuon hanke onkin arvioitava tarkasti juuri näiden periaatteiden valossa.
Tuulivoimalat eivät ole ongelmattomia naapureita. Kiuassuon hanke sijoittuu lähelle asutusta, mikä tuo mukanaan meluhaittoja, välkevaikutuksia ja maiseman muutoksia. Melurajat ovat Suomessa löysiä, eikä asukkaiden terveysvaikutuksia ole tutkittu riittävästi. Samalla laajoja metsäalueita hakataan, ja alueelle kaadetaan tonneittain betonia ja terästä. Onko vihreä siirtymä todella vihreä, jos sen nimissä tehdään korvaamatonta vahinkoa luonnolle?
Äänekosken strategiassa korostetaan myös sitä, että uusiutuvan energian investointien tulee hyödyttää paikallisia. Tällä hetkellä tuulivoimarakentamisessa on merkittäviä riskejä. Usein hankkeet käynnistää kehitysyhtiö, joka myy voimalat nopeasti eteenpäin – mahdollisesti kansainvälisille sijoittajille tai jopa veroparatiisiyhtiöille. Tämä tarkoittaa, että paikalliset eivät välttämättä hyödy hankkeista odotetusti. Kiinteistöverotulot voivat tuntua houkuttelevilta, mutta jos tuulivoimayhtiö välttelee veroja ja siirtää voitot ulkomaille, kuka oikeastaan hyötyy?
Suurin riski piilee tuulivoimaloiden elinkaaren lopussa. Kuka vastaa purkukustannuksista 30 vuoden kuluttua, jos tuulivoimayhtiö on kadonnut? Ilman tiukkoja sopimuksia purkaminen voi jäädä maanomistajien tai jopa kaupungin harteille. Uusiutuvan energian strategiassa korostetaan pitkäjänteisyyttä ja vastuullisuutta, joten hankkeiden purkukustannukset ja vaikutukset on varmistettava ennen rakennuslupien myöntämistä.
Meillä on vastuu siitä, millaisen Äänekosken jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Tulevaisuuden Äänekosken on oltava elinvoimainen, luonnoltaan rikas ja asukkailleen hyvä paikka elää. Päätöksiä ei voida tehdä vain tämän hetken taloudellisen houkuttelevuuden perusteella, vaan on katsottava pidemmälle.
Jos nyt sallimme hankkeet, jotka tuhoavat metsiämme, vaikeuttavat asukkaiden elämää ja valuttavat tuulivoimasta saatavat voitot ulkomaille, millaisen perinnön jätämme? Jätämmekö lapsillemme kauniin ja elinvoimaisen Äänekosken – vai maiseman, jossa seisoo vanhentuneita, purkamattomia tuulivoimaloita, joiden kohtalosta kukaan ei kanna vastuuta?
Samalla on syytä kysyä, millä mittakaavalla Äänekosken tuulivoima ylipäänsä vaikuttaa Suomen vihreään siirtymään. Ilmastotoimia tarvitaan, mutta ajatellaanko tosissaan, että yksittäiset tuulimyllyt Keski-Suomen metsissä ratkaisevat koko maan energiakriisin? Tämä on yhtä epärealistinen ajatus kuin että EU:n korkkidirektiivillä pelastettaisiin maailman valtameret muoviroskalta. Todelliset muutokset syntyvät suuremmilla linjauksilla, eivät paikallisia asukkaita ja ympäristöä kuormittavilla yksittäisillä hankkeilla.
Tuulivoimaa tarvitaan osana uusiutuvaa energiaa, mutta sen rakentamisen on oltava vastuullista ja strategian mukaista. Äänekosken kaltaisessa kaupungissa ei voida katsoa vierestä, kun metsä kaatuu, ihmiset kärsivät ja rahat valuvat ulkomaille. Ennen kuin Kiuassuon hanke hyväksytään, on varmistettava, että se on aidosti kestävä, hyödyttää paikallisia ja noudattaa Äänekosken strategisia linjauksia – ei vain sijoittajien intressejä.
On aika lopettaa tuulivoiman villi länsi ja siirtyä hallittuun, paikallisia hyödyttävään uusiutuvan energian kehittämiseen. Tämä on vastuumme tuleville sukupolville.
