Ihminen talouden edelle – vanhustenhoidon kriisi ja sen ratkaisut
Eräs suomalainen viisas totesi aikoinaan, että yhteiskunnassa tulee aina asettaa ihminen talouden edelle. Tämä ajatus on erityisen ajankohtainen, kun tarkastellaan suomalaista vanhustenhoitoa tänä päivänä. Ikääntyneiden, erityisesti muistisairaiden, hoivapalvelut ovat olleet joko alimitoitettuja ja niitä on karsittu minimiin, vaikka hoivatarve on kasvanut merkittävästi.
Nykyinen ajattelu, jossa ympärivuorokautista hoivaa ja kotihoitoa vähennetään, ei ole kestävä ratkaisu. Tämä lähestymistapa siirtää kustannuksia muualle ja pahentaa tilannetta entisestään. Päivystysten ruuhkautumisella esimerkiksi Nova:ssa Jyväskylässä on suora seuraus siitä, että vanhukset, joilla ei ole varsinaista ensihoidon tarvetta, päätyvät sairaalaan, koska heille ei ole tarjolla muuta paikkaa.
Yhteisöllinen asuminen ja kotihoito eivät riitä vastaamaan vanhusten moninaisiin tarpeisiin. Erityisesti muistisairaat ovat vaikeassa asemassa, ja ympärivuorokautinen hoiva on inhimillinen välttämättömyys. Säästöjä ei tehdä vähentämällä vanhustenhoitoa, vaan lisäämällä sitä järkevästi ja kustannustehokkaasti. Kotihoidon määrää on lisättävä, mutta myös ympärivuorokautista palveluasumista on tarjottava entistä enemmän.
Perhehoito ja omaishoitajien tukeminen ovat keskeisiä ratkaisuja, jotka voivat estää kalliita ja tehottomia sairaalahoitojaksoja. Perhehoito on halvempaa kuin ympärivuorokautinen hoito, ja omaishoitajien palkkioiden nostaminen sekä heidän palvelujensa kehittäminen tukisivat heidän jaksamistaan. Tämä siirtäisi ympärivuorokautisen palveluasumisen tarvetta ja säästäisi yhteiskunnan varoja.
Päätöksenteon tulisi aina perustua tieteelliseen tietoon. Oikea-aikainen ja asianmukainen hoito ei ainoastaan paranna ikääntyneiden elämänlaatua, vaan myös säästää yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi FINGER-toimintamalli on todettu tehokkaaksi muistisairauksien ehkäisyssä, ja liikunnallinen ryhmäkuntoutus säästää palvelujen kokonaiskustannuksia.
Vanhustenhoidossa on tärkeää muistaa, että säästöt eivät synny hoivapalveluista karsimalla, vaan investoimalla ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin toimiin. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan riittävä määrä sekä perhehoidon ja omaishoitajien vahvempi tukeminen ovat tieteellisesti todistettuja ratkaisuja, jotka vähentävät kokonaiskustannuksia ja parantavat sekä vanhusten että heidän läheistensä hyvinvointia.
Kun teemme päätöksiä niiden tulee pohjautua tietoon, ei lyhyen aikavälin säästöpaineisiin. Nykyinen päätöksenteko on mennyt päinvastaiseen suuntaan, ja on aika herätä tähän. Vanhustenhoito on yhteiskunnan peruskivi, ja sen tukeminen on investointi tulevaisuuteen. Meidän on yhdessä vaadittava muutosta, jotta voimme varmistaa arvokkaan vanhuuden jokaiselle
