Johtamisen U-käyrä – missä kohdassa Äänekoski kulkee?
Aivotutkija Minna Huotilainen on tuonut tieteestä työelämään yksinkertaisen, mutta oivaltavan mallin: U-käyrän. Se kuvaa, miten ihmisen mieli, tunteet ja johtaminen kytkeytyvät toisiinsa.
Käyrän vasemmalla puolella ovat kielteiset tunteet – kiire, väsymys, epävarmuus ja paine. Siellä työnteko muuttuu selviytymiseksi, ja aivot toimivat jatkuvassa hälytystilassa. Oikealla puolella taas ovat innostus, rauha ja keskittyminen. Siellä syntyy se paljon puhuttu flow – tila, jossa työ sujuu ja ideat virtaavat.
Jos organisaatio vetää ihmiset jatkuvasti vasemmalle puolelle, oppiminen ja uudistuminen pysähtyvät.
Huotilaisen viesti on selvä:
“Kaikkein ajattelemattominta on palkata asiantuntija, jota ei päästetä tekemään työtään rauhassa.”
Tämä sopii hyvin myös Äänekosken tämänhetkiseen johtamiskulttuurin kipupisteeseen. Meillä on kyllä osaavia viranhaltijoita ja työntekijöitä, mutta heidän työnsä keskeytyy jatkuvasti. Kokoukset venyvät, päätöksenteko poukkoilee ja yhteinen rytmi puuttuu. Samalla luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden ilmapiiri horjuu. Kun johtaminen muuttuu reaktiiviseksi ja hallinnolliseksi, ihmiset uupuvat ja yhteinen päämäärä hämärtyy.
Huotilaisen aivotutkimus tarjoaa kuitenkin suunnan ulospääsyyn. Työ tarvitsee keskeytyksettömiä flow-jaksoja, jolloin asiantuntija saa tehdä rauhassa sen, mitä osaa parhaiten. Johtajan tehtävä on mahdollistaa keskittyminen, ei häiritä sitä. Tämä vaatii luottamusta, ennakoitavuutta ja aikaa ajattelulle – ei loputonta kokoustamista.
Huotilaisen U-käyrän oikealle puolelle päästään johtamalla tunteita ja vuorovaikutusta viisaastiu. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi, aivot vapauttavat dopamiinia ja työ tuntuu merkitykselliseltä. Silloin syntyy myös tuloksia.
Valitettavasti monen organisaation arki muistuttaa V-käyrää: jyrkkää putoamista kiireestä kriisiin ja yhtä nopeaa nousua seuraavaan tulipaloon. V-käyrä on jatkuvaa reaktiivisuutta – ei oppimista, ei palautumista. U-käyrä sen sijaan sallii hengähdyksen, ajattelun ja palautumisen. Se on viisauden, ei vain vauhdin malli.
Huotilainen muistuttaa, että jos halutaan työpaikan todelliset ongelmat esiin, on mentävä itse työpaikalle. Johtaja ei näe todellisuutta kokoushuoneesta käsin. Työyhteisön ilmapiiri, epäloogisuudet ja onnistumisen esteet paljastuvat vasta siellä, missä työ tehdään
Aivotutkimus tarjoaa paljon hyötyä myös työnohjaajille ja johtajille itselleen – keinoja jaksaa, palautua ja johtaa ihmisiä aivoystävällisesti.
Aivotutkijoiden esiin nostamien oivallusten hyödyntäminen on lopulta operatiivisen johdon käsissä. Se on tahtokysymys: halutaanko asiat tunnistaa ja tunnustaa?
Mutta myöskään me poliittiset päättäjät ei emme voi vetäytyä sivuun. Myös meillä on vastuu varmistaa, että johtamisessa painottuvat luottamus, avoimuus ja inhimillisyys – eivät pelko ja poukkoilu.
Myös liikkeellä ja ympäristöllä on merkitystä. Istuen voidaan käsitellä menneisyyttä, mutta tulevaisuuteen suuntautuminen onnistuu paremmin kävellen. Yhteinen kahvitauko tai lempimusiikin kuuntelu eivät ole työn tuhlausta, vaan aivojen virittämistä luovuuteen ja keskittymiseen.
Äänekosken johtamiskulttuuri kaipaa nyt juuri tätä aivoviisautta: vähemmän kiirettä ja kontrollia, enemmän luottamusta ja läsnäoloa. U-käyrä on parempi kuin jatkuva V-käyrä. Se antaa tilaa ihmisyydelle, ajattelulle ja yhteistyölle.
Kysymys kuuluu: Uskallammeko siirtyä vasemmalta puolelta oikealle – sinne, missä syntyy luottamusta, oivalluksia ja tulosta?
Vasta silloin Äänekoski voi olla kaupunki, jossa strategia toteutuu ja ihmiset voivat hyvin – myös aivot.
