Äänekosken tulevaisuus ei synny sanoista – vaan teoista
Äänekoskella ollaan parhaillaan päivittämässä kaupunkistrategiaa. Tämä hetki on siksi tärkeä – sillä nyt ratkaistaan, millaiseksi Äänekoski kasvaa tulevina vuosina. Valtuutettuina olemme avainasemassa, ja meidän on oltava tarkkoina: strategia ei saa jäädä juhlapuheeksi tai pelkäksi paperiksi, vaan sen on muututtava teoiksi.
Äänekosken tulevaisuus ei rakennu pöytäkirjoissa, vaan arjen valinnoissa. Suurin haasteemme ei ole suunnitelmien puute – vaan kyky tunnistaa tosiasiat. Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti: talous, väestö, teknologia ja ilmasto haastavat meitä uudistumaan. Kuten aluetutkija Timo Aro on todennut: “Tärkein yksittäinen tekijä muutoksessa ovat ihmiset – heidän kauttaan muutokset joko etenevät tai eivät etene.”
Epävarmuutta on ilmassa. Työelämä on murroksessa. Yritysten jatkuvat yt-neuvottelut, irtisanomiset ja epävarmuus koskettavat jo monia äänekoskelaisia. Työn pysyvyys ei ole itsestäänselvyys, ja tulevaisuus huolettaa niin nuoria työntekijöitä kuin pitkän uran tehneitä ammattilaisia. Siksi meidän on vahvistettava elinvoimaa, tuettava yrittäjyyttä ja autettava ihmisiä löytämään uudenlaisia mahdollisuuksia muuttuvassa työelämässä.
Strategiatyön keskeinen lähtökohta on yhteinen tilannekuva – ymmärrys siitä, missä oikeasti olemme ja minne olemme menossa. Painopiste ei saa olla siinä, mitä sovitaan kokouksissa, vaan siinä, mitä aletaan tekemään.
Äänekosken taloudellinen toimintakyky rakentuu mielestäni vain viisaisiin valintoihin. Se voi tarkoittaa:
- uudenlaista yhteistyötä
- keskittymistä olennaiseen, ei kaikkeen mahdolliseen
- suunnittelua, joka kattaa toiminnan, henkilöstön, kiinteistöt ja investoinnit
- kumppanuuksia “boksin ulkopuolelta”
- resurssiviisautta – jokainen työtunti ja euro on käytettävä tarkoituksenmukaisesti.
Ehkä suurin sisäinen haaste on kuitenkin yhteistyö. Pystymmekö todella toimimaan yhdessä – luottamushenkilöt, viranhaltijat ja työntekijät? Pandemian jälkeinen aika ja työelämän epävarmuus osoittavat, että jyrkkiin vastakkainasetteluihin ei ole varaa. Nyt tarvitaan joustoa, kuuntelua ja yhteistä tahtoa.
Tulevaisuuden Äänekoski ei saa olla menneisyyden varjo, vaan rohkea, ihmisläheinen ja oppiva yhteisö. Kaupunki, jossa strategia ei jää paperille, vaan näkyy arjen teoissa – työpaikkoina, palveluina ja toivona paremmasta huomisesta.
Kuten Nalle Puh viisaasti sanoi: “Joskus pieninkin askel oikeaan suuntaan voi osoittautua elämäsi suurimmaksi.” Ja kuten Urho Kekkonen muistutti:“Aina on olemassa mahdollisuuksia, kunhan on tahtoa ja uskoa.”
Toivottavasti Äänekoskella on molempia.
