Toivo on suurempi kuin pelko
Muistan hyvin, kuinkanuoruudessani keittiön pöydän ääressä käytiin pitkiä keskusteluja. Pöydässä oli usein naapureita, sukulaisia tai kylän väkeä. Kaikki eivät olleet samaa mieltä asioista – joskus väiteltiin tulisesti, mutta aina kahvipannu porisi ja lopuksi vaihdettiin kuulumiset. Yhteiselon taito syntyi siitä, että ymmärrettiin: toisen kunnioittaminen on tärkeämpää kuin oman mielipiteen pakottaminen.
Tätä muistoa vasten on vaikea seurata nykypäivän poliittista keskustelua, jossa ääni on koventunut ja sanat muuttuneet raskaammiksi. Perussuomalaisten retoriikka, etenkin Teemu Keskisarjan myötä, on tuonut politiikkaan messiaanista kiihkeyttä, joka sulkee ovia yhteistyöltä. Kun puheessa vilisevät sanat kuten ”väestönvaihto”, ei enää keskustella todellisuudesta, vaan hämärretään sitä.
Sanat eivät ole vain sanoja – ne luovat todellisuutta. Kun yhteistä kieltä ei ole, on vaikea löytää yhteisiä ratkaisuja.
Silti maahanmuutosta täytyy voida puhua rehellisesti. Haasteet pitää tunnistaa, mutta ilman halventavaa tai loukkaavaa sävyä. Suoruus ei tarkoita rumaa puhetta. Hyvä käytös ei katoa, vaikka olisimme eri mieltä.
Tosiasia on, että Suomi ikääntyy, ja ilman työperäistä maahanmuuttoa hyvinvointivaltiomme ei pysy pystyssä. Meillä on oikeus odottaa, että Suomeen muuttavat sitoutuvat suomalaisiin pelisääntöihin – ”maassa maan tavalla”. Mutta yhtä lailla meillä on vastuu luoda ilmapiiri, jossa jokainen voi tuntea olevansa osa yhteistä tarinaamme.
Suomalaisuuden vahvuus on aina ollut kyvyssä elää rinnakkain erilaisten kanssa. Sen näkee talkoissa, joissa naapuria autetaan, vaikka taustat olisivat erilaiset. Sen näkee työpaikan kahvipöydässä, jossa eri puolueita äänestävät jakavat samat keksit ja naurut. Se on arjen suvaitsevaisuutta – ei hieno sana, vaan konkreettinen taito tulla toimeen.
Siksi uskon, että toivo on pelkoa vahvempi. Meidän tehtävämme on pitää kiinni luottamuksesta toisiimme ja rakentaa Suomea, joka kokoaa eikä hajota. Keskusta on aina etsinyt ratkaisuja, jotka pitävät koko maan mukana ja antavat ihmisille mahdollisuuden elää arvokasta elämää. Tätä perintöä meidän pitää vaalia.
Suomalaisuus parhaimmillaan on rohkeutta katsoa tulevaisuuteen avarakatseisesti – pitäen kiinni siitä, mikä tekee tästä maasta turvallisen ja oikeudenmukaisen kodin meille kaikille.
