Vanhustenhuollossa inhimillisyys ensin – mutta kustannusten syyt on selvitettävä
Keski-Suomen hyvinvointialueella eletään syksyn aikana tiukan tutkinnan aikaa ja samalla myös ratkaisevia hetkiä vanhustenhuollon tulevaisuuden kannalta. On selvää, että palvelurakenteen uudistus on välttämätön, sillä ikääntyneiden määrä kasvaa nopeasti ja palvelujen tarve lisääntyy. Keskusteluissa nousevat usein esille pelkästään eurot ja säästöt, mutta liian harvoin muistamme, että lopulta kyse on ihmisten elämästä.
Jokaisella ikäihmisellä on oikeus turvalliseen arkeen, arvokkaaseen vanhuuteen ja siihen, että palvelut ovat saavutettavissa asuinpaikasta riippumatta. Vanhustenhuoltoa ei voi rakentaa pelkästään taulukkolaskelmien pohjalta, vaan sen ytimenä täytyy olla inhimillisyys. Liian monen kohdalla arki ratkeaa sillä, löytyykö apu ajoissa vai jääkö ihminen yksin.
Samalla on kuitenkin katsottava faktoja silmiin: Keski-Suomen hyvinvointialue elää talousahdingossa ja sen sosiaalipalvelujen kustannukset ovat maan keskiarvoa korkeammat. Tämä on herättänyt paljon kysymyksiä, eikä niitä voi sivuuttaa. Miksi kustannustaso on korkea? Johtuuko se palvelurakenteesta, toimintatavoista, hallinnon kankeudesta vai resurssien väärästä kohdentamisesta? Ilman avointa selvitystä ei löydy kestäviä ratkaisuja.
Pelkkä lisärahoitus ei riitä. Hema-instituutin sanoin: ”Terveydenhuolto ei tarvitse lisää rahaa, vaan parempaa johtamista.” Tämä pätee yhä. Tarvitsemme tiedolla johtamista ja johdonmukaista päätöksentekoa, jossa palveluketjut suunnitellaan asiakkaan näkökulmasta eikä hallinnollisten siilojen ehdoilla. Modernit palveluasunnot, kotihoidon vahvistaminen, esteettömät tilat ja teknologian hyödyntäminen voivat tuoda sekä inhimillisiä että taloudellisia hyötyjä.
Jotta vanhustenhuollon uudistus onnistuu, se vaatii rohkeutta asettaa ikäihmisten tarpeet kaiken lähtökohdaksi ja samalla selvittää juurisyyt korkeisiin kustannuksiin. Vain näin voimme turvata ikäihmisille arvokkaan vanhuuden – ja rakentaa hyvinvointialueen, joka on sekä inhimillinen että taloudellisesti kestävä. Ennen hyvinvointialuueelle muutosta kunnissa oli hyviä ja toimintamalleja joten niiden kustannukset on selvitettävä ja ottaa käyttöön parhaat mallit. Kaikessa ”mopoa” ei tarvitse keksiä uudestaan.
Leila Lindell
maakuntaneuvos
aluevaltuuston jäsen (kesk.)
Kiitos Leila !
Me suuret ikäluokat olemme väliinputoajia ja digi ei auta, kun on housut likaiset.
Ne voivat tulla esteeksi mm. Virtsankarkailun takia.
Kuinkahan moni saa lisää hoidontarvetta lääkkeiden sivuvaikutuksesta, yhteisvaikutuksista ja sopivuudesta ylipäänsä.
Nyt on niin, että hyvin huonoa rahankäyttöä on vain ensimmäisenä huutaa digiä apuun !
On olemassa nopeampi apu suoraan miettiä, mitä hoitoja voi tehdä ammattilaiset ja mitä avustava henkilöstö.
Olen ollut nyt näkemässä itse myös sen asenteen, mikä ei ole enää oikea. Lääkärit eivät kysy vanhuksilta, mikä on nyt hätä.
Hätä tulee Novan lääkärille, kun ei ole papereissa tietoa elvytysmenettelystä. Ei mutujuttua, vaan kokemusta !
Tarvitsee saada muutos siihen, että inhimillisyys asuisi suurissa yksiköissä ja tietokoneen valvonnassa, kuin poikivan lehmän suurissa pihatoissa ! Karjakko Reetta ja lähihoitaja !
Tervehdys Reetta
Osut naulan kantaan kommentissasi. Tärkein asia monesti uupuu et kysyttäisiin mikä on todellinen hädän syy.
Hoitohenkilökunnan keskinäisen työnjaon miettiminen uusiksi on myös välttämätöntä.