Luja, mutta
lempeä

Tasavaltamme presidentistä päätetään tammi-helmikuun vaihteessa ja kyseessä on Suomen tulevaisuudelle erittäin tärkeät vaalit. Suomessa presidentti on olennainen osa demokratiaa.

Suomen historian taustalla on monta vahvuutta tuonutta tekijää: historian kokemukset, sananvapaus, tasa-arvo ja monipuoluejärjestelmään nojautuva demokratia.

Parlamentarismin toimivuuden kulmakivenä on perinteisesti ollut poliittisen vallan jakaantuminen. Keskeisimpien valtiollisten toimijoiden osalta ole ollut käytännössä koskaan ns. värisuoraa. Nyt vaalin alla on kysyttävä: keskitämmekö vai hajautammeko valtaa?

Presidentillä on perustuslakimme mukaan tärkeät valtaoikeudet ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa. Sauli Niinistö on johtanut osaltaan Suomea hyvin, kuunnellen sekä riittävän itsellisesti. Siitä hänelle kiitos ja täydet pisteet.

Presidentin valinnassa ansioluetteloa ja tietopohjaa oleellisempaa onkin, kuka ehdokkaista kykenee parhaiten yhdistämään suomalaisia? Kuka on vakain voima sovittelemaan yhteen moniäänisen kansan tunnot? Kuka on turvallinen vaihtoehto ja vakaa?

Kun etsii ehdokastaan, on hyvä myös miettiä, kehen voit varmimmin nojata siinä hetkessä, kun Suomi on vaarassa? Kenen pää kestää? Tästä syystä Suomi tarvitsee Olli Rehnin kaltaista miestä tasavallan presidentiksi. Hän on oikeudenmukaisuuden perikuva. Hoitaa hommat asiallisesta ja uskaltaa johtaa sekä toimia panikoitumatta myös myrskyn keskellä. Ja mikä tärkeintä hänellä on kokemusta vaikeidenkin asioiden hoitamisesta.

Olli Rehnillä on sydämen sivistystä. Hänellä ei ole turhia kotkotuksia, ei poseeraamista, vaan aidosti kykyä katsoa silmien tasalta ja asettua toisen ihmisen asemaan. Hänellä on myös pelisilmää ja strategista kykyä johtaa.

Mielestäni Suomen Pankin pääjohtaja, filosofian tohtori Olli Rehnillä on parhaat edellytykset toimia kokemuksensa, osaamisensa ja taustansa perusteella kansakuntaa eheyttävänä presidenttinä seuraavat kuusi vuotta. Suomi tarvitsee Olli Rehnin kaltaista miestä johtajakseen.

Leila Lindell